Suomi on länsimaa

0

Olipa kerran aika, jolloin uskoimme Venäjän muuttuvan demokratiaksi. Se oli ”glasnostin” eli vapauden aikaa. Venäläiset pääsivät vapaasti matkustelemaan ja hampurilaisbaareja perustettiin Pietariin ja Moskovaan.

Meillä matkailuyritykset etsivät venäjän kielen taitoista henkilökuntaa. Stockmann oli helisemässä, venäläisiä turisteja oli talo täynnä, mutta heitä ei osattu palvella. Eikä ollut ennen tavattu asiakkaita, joiden mielestä turkit olivat liian halpoja.

Näiltä ajoilta on säilynyt muisto joulunajan lennosta Rovaniemelle ja matkustajina ensimmäiset venäläiset ryhmät. Heillä oli omat eväät, ne voipaperiin käärityt voileivät ja vodkapullot. Lentoemännät kielsivät syömästä eivätkä matkustajat ymmärtäneet miksi.

Perillä he hajautuivat Rovaniemen kauppoihin ja ostivat käteisellä kaikki tyhjiksi. Koko perheelle hankittiin sukset ja hiihtovarusteet, toppatakit ja after ski -leningit. Kauppiaat hykertelivät: – Tällaisista turisteista me tykkäämme.

Hiihtokeskuksissa venäläiset erottuivat, koska eivät tienneet miten kaupoissa ja ladulla käyttäydytään. He pysyttelivät omissa porukoissaan, etuilivat eivätkä vastanneet tervehdyksiin. Tapa tuli neuvostoajoista, jolloin seurustelu ulkomaalaisten kanssa oli kielletty.

Venäläislapset olivat hotellin pihalla lumipallosilla, ja kun huusin heille ”hello”, he jäivät pelästyneinä tuijottamaan. Sitten yksi tyttö vastasi ujosti ”hello”. Tuli hyvä mieli, kulttuurit kohtasivat.

Tein matkan Mauritiukselle, jonne sinnekin venäläiset olivat ennättäneet. Hotellien johtajat olivat ymmällään, sillä uusilla vierailla oli vain käteistä rahaa käärittynä kuminauhoilla rulliksi. ”Meidän pitää tietää mistä rahat ovat peräisin”, johtajat sanoivat. Mutta kukaan ei rahasta kieltäytynyt.

Nuori taksimies ilahtui kuullessaan, että olen Suomesta: – Sitten voit opettaa minulle venäjää, Suomi on Venäjän naapuri, totta kai puhutte venäjää. – Miksi haluat opiskella juuri venäjää? hämmästelin. – Koska haluan palvella uusia turisteja, hän vastasi.

Keskustelu jäi mieleen. Meillä taksit eivät rientäneet venäjän kursseille, eivätkä muutkaan, jos ei ollut pakko. Opiskelemme englantia ja muita kieliä, mutta vähemmän venäjää, vaikka se olisi hyödyllistä. Viihde ja kaikki hauska tulee lännestä, ei idästä.

Nyt olemme tilanteessa, jossa joudumme valitsemaan, kenen joukoissa seisomme. Ajattelutapamme ja kulttuurimme ovat lännestä. Näin on ollut jo piispa Henrikin ajoista alkaen. Mutta lauluperinteemme kaihoisa mollisointu on idän peruja.

Facebookissa putinisti nimitteli minua ”lännen propagandan uhriksi”. Vastasin, että antaudun mieluummin länsimaisille joukoille kuin venäläisille.

Pirkko Arstila

toimittaja

freelancer