Toistuuko kilpapurjehdus Ahvenanmaalle

0

Suomessa on viime viikkoina virinnyt keskustelu Ahvenanmaan asemasta. Sen aloitti oikeastaan eduskunnan puhemies Matti Vanhanen ja sitten siihen on osallistunut tutkijoita ja poliitikkoja ja myös media.

Keskustelun käynnistyminen ei ole mikään ihme. Sen verran erikoinen Ahvenanmaan asema monin tavoin on. Ahvenanmaahan on sata vuotta vanhan sopimuksen perusteella demilitarisoitu eli sinne ei saa sijoittaa sotilaita eikä linnakkeita. Kuitenkin kriisin syntyessä Suomella on velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata. Kaiken lisäksi tuota demilitarisointia valvoo Maarianhaminassa Venäjän konsulaatti eli Suomeen kuuluvan saariston sotilaallista statusta valvoo Venäjän viranomainen.

Ahvenanmaata koskeva keskustelu kiinnostaa varmasti Uudessakaupungissa ja muualla merellisessä Vakka-Suomessa. Ahvenanmaa on nimittäin todella lähellä meitä. Isonkarin rannasta on matkaa seitsemän kilometriä lähimmän Ahvenanmaan saaren Stor Klyndanin kallioihin.

Ahvenanmaan asemaa pidetään edelleen keskeisen tärkeänä Itämeren hallinnan kannalta. Toisen maailmansodan aikana Suomi suoritti peitenimellä ”Operaatio Kilpapurjehdus” Ahvenanmaan militarisoinnin, koska uhkana oli perustellusti pelko Neuvostoliiton maihinnoususta alueelle.

Tuo operaatio suoritettiin 22. päivänä kesäkuuta 1941 ja siihen osallistui myös uusikaupunkilaisia joukkoja. Mukana oli myös isäni. Hän on kertonut, että oli käynyt Nuhjan saaressa ja palattuaan kaupunkiin sai liikekannallepanomääräyksen, jonka mukaan oli heti ilmoittauduttava Kasvin talossa.

Illalla siirryttiin Saunasiltaan, jossa kuljetuslaivat odottivat. Rannikkolaiva ”Ilma” vei miehet ensin Lypertön linnakkeelle Kustaviin. Siellä muodostettiin 53. torjuntakomppania, joka lastattiin tykkeineen ja muine varusteineen vartiolaiva Uiskoon. Sen päällikkönä oli tunnettu uusikaupunkilainen merikapteeni kapteeniluutnantti Eskil Hellsten. Lähtö Lypertöstä tapahtui iltapäivällä 21. kesäkuuta ja varsinainen operaatio käynnistyi seuraavana aamuna kello 4.30.

Pelkästään Maarianhaminaan saapui vuorokauden kuluessa 20 alusta. Uudestakaupungista ja Raumalta lähteneet joukot suuntasivat suoraan Ahvenanmaan pohjoispuolelta saarimaakunnan länsilaidalle. Uisko vei miehet Signilskärin ulkosaarelle lähelle valtakunnan merirajaa, jonne perustettiin linnake tykkeineen ja meri- ja ilmavartioineen sekä viestiyhteyksineen.

Monien mielestä vastaavanlainen ”kilpapurjehdus” on vieläkin mahdollinen. Huhujen – siis huhujen – mukaan Venäjällä on Kaliningradissa valmiina laskuvarjojoukkoja Ahvenanmaan ja Gotlannin valloittamista varten Itämeren sotilaallisen kriisin kärjistyessä.

Nyt käytävä keskustelu koskeekin paljolti sitä, pitäisikö Ahvenanmaalle voida sijoittaa joukkoja jo nyt, koska demilitarisoitu alue on tietenkin helppo miehittää. Asiaa on käsitellyt tuoreessa kirjassaan ”Itsenäisyyden elpymisaika” myös tunnettu tietokirjailija Jukka Tarkka. Hänen mukaansa sotilaallinen tyhjiö vetää puoleensa aseellista voimaa ja aseeton Ahvenanmaa olisi sodan oloissa turvallisuusuhka Suomelle.

Presidentti Mauno Koivisto sanoi viimeisellä Ahvenanmaan-matkallaan viisaasti: ”On kaunista unta kuvitella, että me voisimme välttää kaikki konfliktit, jos me emme valmistaudu torjumaan niitä ennakolta. Että konfliktit katoaisivat jonnekin”.

Matti Jussila

päätoimittaja,

emeritus

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here