Novidan Uudenkaupungin toimipaikan Valma-opiskelijaryhmässä aloitti koulunkäyntinsä huhtikuun alussa yhdeksän iältään 15–20-vuotiasta nuorta. Heillä on kaikilla erilainen koulutustausta, kertoo Valman vastuuopettaja Outi Tanhuanpää.
– Tärkeintä on ollut saada nuoret kiinnitettyä nopeasti arkeen ja uuden maan kieltä sekä kulttuuria oppimaan, hän jatkaa.
Sovittelupyrkimyksistä huolimatta Ukrainan sota jatkuu, eikä nuorten ja heidän perheidensä tulevaisuudesta ole vielä tietoa. Palaavatko he Ukrainaan vai jäävätkö Suomeen ja kenties Laitilaan tai Uuteenkaupunkiin.
– Suomessa olosta huolimatta monella nuorella, ja heidän perheellään on vahva kosketus Ukrainaan jääneisiin sukulaisiin ja vallitsevaan, päivittäiseen tilanteeseen kotiseudulla. Jos vain voimme tarjota näille nuorille turvallisen arjen kokemuksia, on se tällä hetkellä parasta, mitä voimme tehdä, toteaa Outi.
Uudenkaupungin Valma-ryhmässä oli jo aikaisemmin ukrainalaisia opiskelijoita, ja he ovat olleet mukana oppitunneilla toimimassa tulkkeina ja auttamassa opettajia.
– Me puhumme uusien opiskelijoiden kanssa suomea. Todella helppoa sellaista, kertoo Outi.
– Toistamme paljon samoja helppoja ohjeita ja sanoja, ja elekielellä tehostamme koko ajan ymmärtämistä. Aika paljon suomen kielessä on sellaisia sanoja, joista voi olettaa, että ne samat voisivat olla ukrainan kielessäkin hieman eri muodossa, joten olemme myös siten saaneet todella hyvin kommunikoitua. Muutama nuori puhuu hieman englantia, ja se toki auttaa myös. Nopeasti ukrainalaisnuoret ovat kuitenkin oppineet suomen kielen alkeita, mikä on ollut aivan mahtavaa huomata, Outi iloitsee.
Ensimmäisen viikon hämmästelyn jälkeen vaikuttaa siltä, että nuoret ovat jo kotiutuneet oppilaitokseen, ja kasvot sekä tilat ovat tulleet tutuiksi.
– Ukrainalaiset ovat todella ahkeraa kansaa, ja se näkyy meillä oppilaitoksessakin. Toki meillä Valmassa tehdään hartiavoimin muutenkin töitä, mutta heissä näkyy samanlainen suomalainen sisukkuus ja asioiden vakavasti ottaminen. Kulttuurimme samankaltaisuus huumoria myöten, helpottaa myös asioiden opettamista toteaa Outi.
Hän jatkaa, että sodan alku vaikutti meihin kaikkiin aika paljonkin. Olihan tämä shokki jo suomalaisillekin saatikka jo opiskelemassa oleville ukrainalaisille. Luokkahuoneissa on jaettu paljon kyyneleitä ja huolta.
– Nyt huoli on edes hiukkasen pienempi, kun monet ovat saaneet turvaan läheisensä. Kun nuoret ukrainalaiset saapuivat, mietimme paljon, näkyvätkö sodan tapahtumat jotenkin eri tavalla heissä. Yritämme koko ajan seurata heidän tuntojaan ja luoda turvallista oloa. Kyllä meidän opettajienkin arki on muuttunut, ja ennakoimme sekä pohdimme paljon enemmän opetuksessamme asioita, joita emme voineet kuvitellakaan, että joutuisimme ikinä edes miettimään.
Paula Kairinen