Amerikan tulokas

0
Suomeen siirtoistutetut valkohäntäkauriit ovat kaikki vain muutaman yksilön jälkeläisiä.

Viime aikoina otsikoihin on noussut pohjoisamerikkalainen valkohäntäkauris. Sen runsastuminen Suomessa on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö laji lisätä haitallisten vieraslajien listalle. Tai ainakin lisätä sen metsästystä huomattavasti.

Valkohäntäkauriin historia Suomessa sai alkunsa vajaat sata vuotta sitten, kun Pohjois-Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset lähettivät muutamia vasoja Vesilahteen Laukon kartanoon. Alun perin kauriita oli tarkoitus tuoda kahdeksan, mutta matkan aikana puolet vasoista menehtyi. Perille asti pääsi vain yksi uros ja neljä naarasta.

Pitkästä matkasta selviytyneet valkohäntäkauriit elivät tarhattuina kartanon mailla nelisen vuotta. Sitten ne karkasivat aitauksestaan ja muodostivat hyvin nopeasti kasvavan elinvoimaisen kannan. Kymmenessä vuodessa eläimiä oli jo noin sata. Kuusikymmentäluvulla aloitettiin valkohäntäkauriiden metsästys. Tuolloin niiden määräksi arvioitiin tuhat yksilöä.

Nykyisin valkohäntäkauriita on Suomessa vähän päälle sata tuhatta. Laji on myös levinnyt alkuperäiseltä siirtoistutuspaikaltaan Lounais-Suomeen. Sitä tavataan harvakseltaan Vaasan, Jyväskylän ja Kotkan tienoilta asti.

Valkohäntäkauriin leviämistä rajoittaa runsasluminen talvi, joka estää pienikokoisen ja -sorkkaisen eläimen ruokailun. Eläimet kerääntyvät talven viettoon laumoiksi, jolloin talvehtimisalueilta löytyvä ravinto kuluu nopeammin loppuun. Suomessa valkohäntäkauris kukoistaakin pitkälti metsästäjien harrastaman talviruokinnan ansiosta.

Lajin luonnollisella esiintymismantereella Amerikassa valkohäntäkauris elää laajalla alueella Kanadasta Boliviaan ja Brasilian pohjoisosiin asti. Se on jakautunut 38 alalajiin. Joidenkin alalajien kohdalla pohditaan, voisiko kyse olla kokonaan omista lajeista.

Alalajit eroavat toisistaan väritykseltään ja kooltaan. Suomeen tuotua suurikokoista pohjoista alalajia olevat yksilöt voivat saavuttaa yli sadan kilon painon. Sen sijaan vaikkapa Floridasta tavattava alalaji, keynvalkohäntäkauris, jää vain noin 30 kilon painoiseksi. Tämä pieni alalaji onkin luokiteltu uhanalaiseksi.

Paikallisten populaatioiden ahdingosta huolimatta lajilla menee kokonaisuudessaan hyvin myös Pohjois-Amerikassa. Se on hyötynyt metsien raivaamisesta, sekä suurten petoeläinten vähenemisestä.

Suomen lisäksi valkohäntäkaurista on siirtoistutettu myös esimerkiksi Karibian saarille, Uuteen-Seelantiin ja useisiin Euroopan maihin. Tarkoituksena on ollut uuden riistaeläimen lisääminen luontoon paikallisten metsästäjien iloksi. Populaatiot ovat kuitenkin monessa paikassa lisääntyneet huomattavasti. Tämän seurauksena kauriit aiheuttavat myös vahinkoa: ne ruokailevat pelloilla ja kasviviljelmillä. Runsastuneet populaatiot aiheuttavat haittaa liikenteessä kolareiden muodossa.

Nähtäväksi jää, kuinka valkohäntäkauriin käy jatkossa meillä Suomessa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän