Italialainen vaihto-oppilas Chiara Gugino katselee Kaupunginlahden rannassa kohti merta ja viettää viimeisiä päiviään Uudessakaupungissa tällä erää. Vaihtoa on takana on kohta kymmenen kuukautta, ja kotiin paluu häämöttää pian.
Lähtöpäivän lähestyessä hän tuntee luonnollisesti haikeutta, mutta myös iloa, että pian pääsee näkemään taas omaa perhettä.
– En tiedä, miten saan kaikki tavarani mahtumaan matkalaukkuihin! Äiti on Italiasta lähettänyt minulle kaikenlaista tavaraa sekä olen täällä myös ostanut paljon. Huoneeni on ihan täynnä jo, Gugino naurahtaa.
18-vuotias Gugino on aina tykännyt matkustamisesta. Se oli tärkein syy, miksi häntä kiinnosti hakea vaihto-oppilaaksi. Hakuprosessin aikana maalla ei ollut väliä, vaikka hakutoiveita esitetäänkin hakemuksen aikana. Gugino paljastaa, että hänen piti mennä aluksi Kiinaan, mutta koronapandemian takia matka peruuntui.
– Euroopassa minulla oli vaihtoehtoina Espanja, Iso-Britannia ja Suomi. Kun kuulin, että pääsen Suomeen, olin todella onnellinen. En tiennyt Suomesta muuta kuin saunan ja kylmän sään, Gugino kertoo.
Gugino on kotoisin Genovasta, joka on reilun puolen miljoonan asukkaan satamakaupunki Luoteis-Italiassa. Hän myöntää, että on ollut erilaista asua Uudessakaupungissa mitä isommassa Genovassa, mutta kuukausien aikana sopeutuminen on sujunut mallikkaasti.
– Tykkään luonnosta ja ilmapiiri on täällä hyvä. Kaikki tuntevat toisensa, mikä on tosi kivaa.
Lukiota käyvä Gugino kertoo, että edelliseen kymmeneen kuukauteen mahtuu paljon opiskelua, mutta myös uusien kavereiden kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä. Isäntäperheen kanssa hän on myös päässyt näkemään Suomea eri puolilta.
– Olen käynyt Helsingissä, Tampereella, Lapissa ja Ahvenanmaalla, mutta myös pikaisesti Tallinnassa ja Tukholmassa, Gugino luettelee.
– Tämä on ollut elämäni parasta aikaa.
Koulutusjärjestelmä Suomessa on perinteisesti aina hämmästyttänyt ulkomaalaisia vieraita. Yhden lukuvuoden Suomen lukiota käynyt Gugino yhtyy yleiseen mielipiteeseen, mutta toteaa samalla oman näkemyksensä asiasta.
– Täällä opetus on paljon parempaa mitä Italiassa. Lempiasiani lukiossa on se, että oppilaat voivat jutella vapaasti ja rennosti opettajien kanssa. Voidaan tervehtiä nimillä, mikä ei Italiassa toimisi. Täällä on kaikki niin helppoa, Gugino toteaa.
Lisäksi teknologiaa hyödynnetään Suomessa huomattavasti enemmän mitä Italiassa. Aineet ja niiden sisällöt ovat monipuolisempia ja joidenkin aineiden vapaaehtoisuus hämmästyttää.
– Tosi kivaa on myös ilmainen lounas, Gugino lisää.
Parasta Suomessa on Guginon mielestä ollut luonto. Metsää on joka puolella, ja koulupäivän jälkeen voi halutessaan vaellella luonnossa vapaasti ja rauhassa.
– Olen käynyt paljon kalastamassa sekä erilaisilla luontopoluilla. Etenkin Lappi on todella upea paikka.
Eniten hän jää kaipaamaan saunaa, kavereita sekä isäntäperhettään.
– Perheen kanssa puhumme kaikesta, nauramme paljon ja vietämme aikaa keskenämme. Meillä on lemmikkeinä ollut pikku koira ja pupu. Perheeni on paras muisto minulle Suomesta.
Kymmenen kuukauden aikana Gugino on oppinut hämmästyttävän hyvin suomen kielen. Tavallinen arkikeskustelu sujuu mutkattomasti ja haastattelukin tehtiin puhtaasti suomeksi.
– En tiennyt entuudestaan muita sanontoja, kuin ”moi” ja ”mitä kuuluu”. Tiesin, että kieli on vaikeaa, mutta jotenkin olen vain oppinut sen nopeasti. Olen esimerkiksi paljon kuunnellut ja katsonut suomalaisia tv-ohjelmia, hän mainitsee.
Lukiossa Gugino opiskeli myös venäjän kieltä. Seuraava haaste, kun matka vie takaisin kotimaahan, on olla unohtamatta kieltä, sillä suomea hän tulee vielä tarvitsemaan.
– Ehdottomasti haluan palata Suomeen ja tuoda perheeni tänne. Lisäksi haluan viedä isäntäperheenikin Italiaan, hän päättää.