Erilaisia lintupoikueita

0
Sepelkyyhkyn tunnistaa aikuiseksi yksilöksi kaulan valkeasta kuviosta. Kuvio puuttuu nuorelta linnulta.

Miksi luontoretkellä vastaan ei tule kyyhkyjen poikasia? Aika monesti asiaa ihmetellään kaupungeissa viihtyvän kesykyyhkyn, eli tuttavallisemmin pulun kohdalla. Pulujen lisäksi Suomessa pesii neljä muutakin kyyhkylajia, mutta ei niidenkään poikasia juuri näe luonnossa liikkuessa.

Selitys on yksinkertainen. Kyyhkyt huolehtivat poikasistaan pitkään pesässä. Jättäessään viimein pesänsä poikaset ovat jo niin isoja, että niitä ei välttämättä heti ensi vilkaisulla erota aikuisista. Joillain kyyhkylajeilla höyhenpuvussa on pieniä eroja nuorten ja aikuisten lintujen välillä. Esimerkiksi sepelkyyhkyn valkea sepel on vasta aikuisilla linnuilla, nuorilta se vielä puuttuu.

Pitkään pesässä viihtyviä linnunpoikasia kutsutaan pesäviipyisiksi. Kyyhkyjen lisäksi muun muassa varpuslintujen, tikkojen ja haikaroiden poikaset ovat pesäviipyisiä. Myös petolintujen poikaset ovat pitkään pesässä.

Useiden petolintulajien poikaset eivät kuitenkaan ole vielä saavuttaneet aikuisen höyhenpukua pesästä lähtiessään. Niinpä kesän kuluessa voi törmätä puolikasvuisiin, hieman huvittavan takkuisen näköisiin nuoriin pöllöihin tai haukkoihin – emot kun yleensä ruokkivat poikasiaan pesän lähistöllä vielä senkin jälkeen, kun ne ovat jo oppineet lentämään.

Aivan toisin toimivat sorsa- ja kanalinnut. Niiden poikaset kehittyvät pitkälle jo haudonta-aikana munan sisällä. Ne kuoriutuvat untuvapeitteisinä ja ovat valmiita lähtemään pesästä melkein saman tien.

Monen lajin poikaset jättävät pesän vain tunteja kuoriutumisensa jälkeen. Useimmiten näillä pesäjättöisiksi kutsutuilla lajeillakin emo kuitenkin huolehtii poikasista jonkin aikaa.

Miksi sitten eri lajien lisääntymisessä on suuria eroja?

Useat pesäviipyiset lajit munivat verrattain pieniä pesyeitä, ja kasvattavat kenties vain yhden poikueen kesässä. Pesät ovat myös yleensä turvallisessa paikassa petojen ulottumattomissa.

Näin poikasilla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä emojen hoivaamana aikuisiksi, ja poikaskuolleisuus jää pieneksi. Toisaalta pitkään käytössä oleva pesä lisää erilaisten loisten ja sairauksien riskiä.

Pesästä heti liikkeelle lähtevien lajien pesyeet saattavat olla hyvinkin suuria. Poikueita voi olla myös useampi kesän aikana. Pesä on kenties vain pieni kuoppa maassa, siinä ei ole turvallista viivähtää pitkiä aikoja. Emot opastavat poikasia parhaille ruokapaikoille ja opettavat käytännössä linnun elämässä tarvittavia taitoja. Aikuisiksi asti poikasista selviää usein vain osa.

Aivan näin yksioikoinen ei asia tietenkään ole. Luonnossa moni laji tasapainoilee eri lisääntymistapojen hyvien ja huonojen puolten välillä. Useat pienetkin lintulajit elävät yllättävän pitkäikäisiksi, joten eri vuosina poikueiden selviytyminen vaihtelee. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee: yksi huono poikasvuosi ei vielä ole katastrofi.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän