Festivaali vaatii tuhansia tunteja työtä

0

Tavallinen festivaalivieras ei välttämättä ymmärrä, kuinka moni ihminen on tehnyt töitä, jotta hänen festarikokemuksensa onnistuisi. Tapahtuma ei koostu vain bändeistä, makkaraperunoista ja oluesta, vaikka osalle ne riittävätkin tuomaan täydellisen elämyksen.

– Työtuntimäärä lähentelee 10 000:ta, mitä kirjataan ylös. Tekijöitä on lähempänä 80. Se on yllättävän iso määrä, mitä tarvitaan tapahtuman pyörittämiseen, kertoo Mikko Siivonen , joka on vuosien ajan koonnut porukkaa rakentamaan Karjurockia.

Lukemassa eivät ole mukana järjestyksenvalvojat ja kojumyyjät. Siivonen järjestää ryhmiä erilaisiin tehtäviin, kuten siivoamiseen, leirintäalueen hoitoon ja liikenteenohjaukseen.

Kolmasosa työstä tapahtuu festivaalin ulkopuolella ja loput tapahtuman aikana.

– Perjantain ja sunnuntain välinen yö on lyhyt, Siivonen heittää.

Siivonen on ollut mukana Karjurockin taustatöissä jo vuosia. Pitkään festivaalin promoottorin Robert Sainion tuntenut Siivonen aloitti varavoimakoneen käyttäjänä ja päätyi lopulta muihin hommiin.

– Ihan ensimmäisissä en ollut vielä mukana, mutta yli kymmenen vuotta kuitenkin, hän muistelee.

Hän on yhteydessä urheiluseuroihin ja muihin porukoihin, joita jaetaan eri tehtäviin. Mukana ovat vuosien saatossa olleet esimerkiksi Vehmaan Kiiston, Uudenkaupungin Jää-Kotkien ja Korihaiden joukkueita sekä myös Rauman Lukon juniori- ja naisten joukkueita.

Seurojen jakaminen eri tehtäviin on molemmin puolista oppimista.

– Oppii mitä ja mihin aikaan pitää tehdä. Se on kehittynyt vuosien aikana.

Aikataulujen sovittaminen alkaa jo varhain.

– Puolin ja toisin otetaan yhteyttä. Laitan verkkoja vesille, mutta toiset seurat ovat hyvissä ajoin varaamassa tehtäviä.

Monet seurat ovat olleet mukana vuosia, jolloin heihin on helppo luottaa.

– Oleellista on, että vaikka puhutaan talkootyöstä, se on urheiluseuroille merkittävä tulonlähde, Siivonen muistuttaa.

Seurat saavat työstä rahaa, mutta yksittäiset henkilöt ovat mukana vapaaehtoisesti.

Seuraavia festivaaleja aletaan suunnitella käytännössä jo edellisten ollessa käynnissä. Keväällä työtä tehdään päivittäin.

– Koko ajan. Ei se viimeiseen lauantaihin jää, Siivonen naurahtaa.

Karjurockin rakentaminen ei ole Siivosen päätyö, mutta hän suhtautuu siihen oikealla arvokkuudella.

– Tosissaan, muttei totisesti.

Moni asia vaikuttaa siihen, miten tapahtuma etenee. Tuleeko työssä yllätyksiä?

– Kymmenen minuutin välein, Siivonen naurahtaa, mutta täsmentää heti, että joka tilanteeseen on aina varasuunnitelma.

Hän muistuttaa, että se on yllättävän lyhyt aika, kun ihmiset tulevat sisään ja lähtevät pois. Suomen kesä ja arvaamaton sää on aina yksi tekijä.

– Minkälainen ilma on ja mitkä ovat esiintyjien aikataulut, että mihin kohtaan odotetaan eniten väkeä, Siivonen kuvailee ja kertoo, ettei itse ehdi juurikaan nähdä bändejä.

Liikenteenohjausta helpottaisi huomattavasti se, jos yhä useampi käyttäisi bussikuljetuksia, joita tulee kuitenkin useammasta suunnasta monta kertaa päivässä.

Siivoamista on pakko tehdä koko tapahtuman ajan. Kun festarikansa hiljalleen lähtee yöksi pois, alkaa suurempi urakka, kun koko alue siivotaan.

– Roskien määrä on ihan käsittämätön, mitä ihmiset jättävät, Siivonen ihmettelee.

– Sohvia ja taulutelevisioita on löytynyt. Telttojen putkia löytyy paljon. Jaksetaan kantaa tavaraa alueelle, mutta ei saada vietyä pois, hän jatkaa.

Paljon roskaavat myös he, jotka eivät edes osta festarilippua, vaan viettävät elämää alueen ulkopuolella.

Ojia ja parkkipaikkoja putsataan jatkuvasti, mutta lopullinen siivo paljastuu vasta musiikin hiljennyttyä.

– Sunnuntaina aloitetaan loppusiivous, kun lavat ja muut on purettu. Se kestää pari päivää, kun saadaan alue luonnollisen näköiseksi, Siivonen sanoo.

Sen jälkeen alkaakin jo uuden Karjurockin suunnittelu.

Musiikkitapahtumia

11.6. Merefesti, Uusikaupunki

17.–18.6. Laitila festival ja Munamarkkinat, Laitila

20.–23.7. Karjurock, Lokalahti

20.–24.7. Jazzkukko, Laitila

23.–30.7. Crusell-viikko, Uusikaupunki

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän