Gaudeamus – riemuitaanko vaiko eikö?

0

Juhlahumun hellittäessä haluan palata vielä hetkeksi Uudenkaupungin lukion lakkiaisjuhlaan. Jäin siellä ja sen jälkeen miettimään, miten arvokkaassa juhlassa voisi näkyä ja kuulua ilo ja riemu. Ainakin tällä kertaa uusien ylioppilaiden juhlassa korostuivat aikuisten vakavat puheenvuorot. Niille oli vielä raivattu tilaa typistämällä Suvivirsi ja maakuntalaulu yhteen säkeistöön!

Ymmärrän, että juhlan muoto on hioutunut vuosikymmenten aikana tiettyyn muottiin. Nyt voisi olla aika miettiä muun muassa puheiden määrää. Samalla kiinnittäisin huomiota myös puheiden sisältöön ja tapaan puhua. Vaikeat ajat pandemioineen ja sotineen korostuivat juhlapuheissa yhdessä vakavasävyisten elämänohjeiden kanssa. Erinomaisen poikkeuksen teki riemuylioppilas Matti Jussila puheenvuorollaan, joka oli yhtä aikaa hyväntuulinen ja syvällinen.

Musiikki ja yhteislaulu kuuluvat arvokkaaseen juhlaan. Ilo ja riemu voisivat kuulua myös tätä kautta paremmin. On hienoa, että Uudessakaupungissa lakkiaisjuhlaan sisältyvät Suvivirsi, Gaudeamus igitur ja Varsinaissuomalaisten laulu. Tällä kertaa laulujen säestys ja esilaulun puuttuminen eivät kuitenkaan mahdollistaneet yhteislaulun syntymistä. Säestyksessä tärkeintä olisi keskivertolaulajan äänialalle sopivan korkeuden löytäminen sekä ryhdikäs tempovalinta ja sen pitäminen.

Lakkiaisjuhlan keskeisin osuus, todistusten jakaminen ja lakin luovuttaminen, oli tyylikkäästi ja kiirehtimättä toteutettu. Erityinen kiitos rehtori Esa Pirkolalle siitä, että jokainen nuori sai omalla vuorollaan olla hetken juhlan keskipisteenä; seuraavan ylioppilaan nimi luettiin vasta, kun edellinen oli palannut paikalleen.

Jokainen juhla kestää vain hetken ja jää sitten kultautuviin muistoihin. Juhlan järjestäjien olisi aina aika ajoin hyvä miettiä, millaista juhlaa ollaan suunnittelemassa. Itse toivoisin lukion lakkiaisjuhlan olevan arvokas ja iloinen. Ylioppilailla, kuten kaikilla valmistuneilla, on aihetta riemuun!

Ari Hirvonen