Hella

0

Kui joku tavara voi saar ihmisen tuntema ittes hölmöks. Muutam vuas takasi, ikä oli viäl aika höyskäs kunnos, nii oli lapselapsi vahtimas, ko heijä vanhempas oliva ulkmail. No, ikä kakari hoireta nii ne tartteva ruakka kans, ja nii mä rupesin tällämä perunkattila hellan pääl. Ihmetteli, ett misä nappula ova, ett saissi väänttä hellan pääl. En vaa löytän. Pitelin kaik reuna, aukasi uuniluukunki, ajatteli, ett o voittu sin piilotta, mutt ei vaa. Täyrys huuta vanhint poikka, ett ossak hän käyttä heijä hellatas. ”No se ny o jämt helppo nakki”. ”Näyt nyssit se nakki mulleki”.

Juu, ensiks hellan pintta hivellä ja sit painella ja oroteta ett näkyvil tle semne lämpötila ikä tahrota. Paineli semsen kohral misä sanotti max, kosk ajatteli, ett se o se kuumin lämpötila. Vähä ajan pääst nostin kattila ylös, ett olssi nähny lämpesik se. Ei mittä ollu. ”Jonne, äkkin takasi, ei tämä mittä lämmenny.” Sit mul selvitetti, ett se sammu heti ikä nosta kattilan pois hellalt.

En mä se hellan kans oikke osan sovintto tehr. Se sytys ja sammus iha eri taval ko mä ajatteli, mutt kyll sit kakaratte avul ruakka saatti. Mutt ikä paiston plätei, nii otin tiätty pannu ylös, ett sain kaaretuks pläti lautasel, ja eik vaan täytyn joka kerra jälkken taas hivellä ja painella. Uuni en uskaltan ollenkan käyttä. O muka helpottamas ruuua laitto.

Ett osas olla hävytöine. Ennemuino lyöttin puit pessä, sytytetti ja orotetti, ett lämppe. Se ol siin. Viäl myähemmi sähköhellas oliva nappula joit väännetti ja sit vaan kattila levyl. Semne antiikkine tavara mul o viäläki.

Ikä miniä sit kerros, ett he ova hankkimas uure hella, nii ajatteli, ett onneks tuliva järkkis. Mutt ei mittä, nys sin tule joku induktio hella. Vanhak kattila ja pannu prääkätä, niit ei voi siin hellas käyttä. Se on taas semne hiveltävä, paineltava ja ittestäs sammuva. Onneks kakara ova nii suuri, etteivä tarvit lapsenpiika, joka tappele hellankin kans.

Kyll tätä asioitte vaikkiaks laittamist ihmettele.

Yks flik