Keksinnöt on lueteltu epäonnistuneiksi joko niiden aiheuttamien seurausten tai yleisen hyödyttömyyden takia. Teos houkuttelee lukijaa pysähtymään ja pohtimaan sitä, kuinka nerokas, luova, tyhmä tai ahne ihminen on. Toki teos on jo 12 vuotta vanha, joten ihminen on keksinyt sen jälkeen valtavan määrän uusia hyviä ja huonoja keksintöjä.
Moni keksinnöistä on syntynyt sattumalta. Esimerkiksi kiinalaiset alkemistit tekivät kokeiluja ruudilla, koska he halusivat löytää aineen, joka takasi kuolemattomuuden. Ensimmäiset testit eivät räjähtäneet, mutta ne paloivat voimakkaasti. Erilaisten testien lopputuloksena syntyivät ensimmäiset tuliaseet ja niiden kehitys ja tuhovoiman kasvaminen jatkuu yhä.
Pyörää ei kannata keksiä uudestaan, moni toteaa. Historia kuitenkin osoittaa, että pyörä on keksitty uudestaan, monessa paikassa ja ajassa ja vieläpä useamman kerran. Keksintöihin ei ole yhtä yksiselitteistä tarkoitusta, vaan pyörä on keksitty ratkaisuksi moneen eri ongelmaan.
Ajatelkaa sitä ensimmäistä kiduksilla varustettua seikkailijaa, joka nousi mereltä maalle tai sitä, joka laskeutui vuosituhansien saatossa puusta alas. Kaukaisen esi-isämme piti ensin tajuta, että hänen kädessään möllötteli niiden neljän käyttökelpoisen sormen lisäksi myös peukalo. Sen jälkeen esi-isä keksi ottaa peukalonsa käyttöön ja oppi vähitellen tarttumaan sillä myös työkaluihin.
Tietenkin ne työkalut oli keksittävä ensin. Joku saattoi katsella nuotion vieressä ollutta erityisen komeaa kivenmurikkaa, tarttui toiseen kiveen ja lohkaisi kivestä palasen – kappas, kuinka kätevä terävä esine! Siitähän voisi kehitellä vaikkapa keihään kärjen tai työvälineen, jolla saisi kaavittua saaliseläimen nahkaa. Parin pitkähkön kehitysharppauksen, eri kivilajien sulatuskokeilujen ja sepäntaitojen kehittymisen jälkeen voidaankin jo puhua sellaisesta kehitysaskeleesta kuin Fiskarsin teräskirveet.
Jotta nämä keksinnöt oli mahdollista siirtää jälkipolville, oli opittava myös kirjoittamaan ja lukemaan. Piti sopia sellainen yhteinen koodisto, että se naapurikylän Gnnrrh ymmärsi, mitä Rrrauh tarkoitti oman luolansa seinään tekemällä töherryksellään. Toki myös tämän mukana tuli haittapuoli, koska kirjoitetun tiedon mukana voi siirtää vahingossa tai tahallaan myös väärää tai valheellista tietoa.
Ihmiskunnan selviytymisen ja kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeiksi keksinnöiksi voisi laskea jo mainitun pyörän ja tulen lisäksi myös vaikkapa antibiootit. Tiesitkö muuten, että penisilliini keksittiin vahingossa vuonna 1928? Aiheeseen liittyvät skottitutkija, nenän kaivaminen, aurinkoon jäänyt näytemalja, kahden viikon lomamatka ja lopulta home.
Niin ja kuuluuhan maailmanhistorian keksintöjen merkkietappien listaan muun muassa sellaiset pikkujutut kuin sähkö, valuuttajärjestelmä, rokotukset, avaruussukkulat ja älypuhelimetkin.
Mutta on sitä Uudessakaupungissakin keksitty. Enkä puhu nyt levylämmönsiirrinten tekniikasta, jääntasoituskoneesta tai marenkireseptistä, vaan etunimistä. Uusikaupunkilainen tiedenainen Rauha Hammar (1878–1965) oli ensimmäisiä korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkäreitä Suomessa. Vapaa-ajallaan Hammar harrasti etunimien keksimistä.
Uudenkaupungin museonjohtaja Mari Jalava kertoi paikallisten naisten tarinoista kertovalla opastetulla hautausmaakierroksella, että Rauha julkaisi 1940-luvulla seitsemän Nimikalenteria, joissa oli yhteensä noin 7 000 ristimänimiehdotusta tytöille ja pojille. Hänen keksimistään nimistä käytössä olivat Tuokko, Vire, Salka, Kontio, Kide, Joutsi, Joutsen, Hoiva ja Hurma. Moniko näillä vielä nykyaikana nimeäisi jälkikasvuaan?
Hammarin nimikeksinnöistä jäivät täysin käyttämättä esimerkiksi tytöille tarkoitetut Ahera, Apakko, Horva, Rievä ja Tarhina. Poikien nimistä unholaan jäivät Inehmo, Kuontalo, Orja, Soidin, Turso ja Virvelö.
Nimet kuulostavat nykykorvaan vähintäänkin kummallisilta, mutta hei, onpa joku keksinyt radium-terveystuotteet ja elohopeaveden, pikaruoan ja lisäaineet tai sukkahousut ja korkokengätkin, joten antaa käyttäjien päättää, missä on järkeä ja missä ei.
Katja Kaartinen
toimittaja