Tuolloin varoiteltiin keskustelufoorumeilla nimimerkkien takana esiintyvistä vanhoista miehistä, mutta eniten silti jännitti elokuvia ja musiikkia imuroidessa niiden mukana mahdollisesti tulevat haittaohjelmat.
Ostin ensimmäisen älypuhelimeni vasta ammattikoulussa. Facebook oli jo perustettu ja olin rekisteröitynyt sinne, Instagramin otin omakseni vasta vuosia myöhemmin. Häpeäkseni on myönnettävä, että Snapchat- ja TikTok -junat ovat ajaneet jo ohitseni ja jättäneet minut asemalle.
Internetin vaaroista on puhuttu jo vuosia, ja hyvä niin. Sosiaalisen median, eli somen, yleistyttyä räjähdysmäisesti 2010-luvulla on puhuttu mm. somen aiheuttamasta riippuvuudesta, nuorten passivoitumisesta ja somessa tapahtuvasta kiusaamisesta. Lähiaikojen tapahtumat ovat vielä enemmän saaneet pohtimaan somen hyviä ja huonoja puolia.
Sosiaalisen median kautta meillä on jokaisella tieto käden ulottuvilla. Informaatiotulva on valtava ja on ajoittain haastavaa erottaa toisistaan faktaa ja disinformaatiota.
Kontekstista irrotetuin kuvin ja tilastoin disinformaatio on naamioitu näyttämään luotettavalta ja tieteellisesti tutkittuun tietoon perustuvalta. Disinformaatio on osa informaatiosotaa, jonka tarkoituksena on aiheuttaa ihmisissä eripuraa ja kahtiajakoa, ja täten luoda jännitteitä valtioiden sisällä.
Valheellisen tiedon levittämisellä voidaan murentaa luottamusta esimerkiksi mediaan, tiedusteluun, maanpuolustukseen ja tieteen asiantuntijoihin.
Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan aiheutti, ja aiheuttaa edelleen, valtavan informaatiotulvan, jonka vaikutukset näkyvät varmasti vielä pitkään. Iltapäivälehtien sivut vilkkuvat toinen toistaan raflaavampia otsikoita, ja myös disinformaatiota puskee jokaista somen väylää pitkin niin, että siihen on tavallinen ihminen hukkua.
Haluamme muodostaa mielipiteen nopeasti jotain luettuamme, ja mielipiteitä on tunnetusti hankala muuttaa niiden jo saadessa jalansijaa ajatuksissamme.
Somessa on onneksi myös hyvät puolensa, kuten nyt olemme saaneet nähdä; yksityishenkilöt ja yritykset ovat auttaneet Ukrainasta pakenevia ja toimittaneet pakolaisleireille avustuksia.
Somessa on järjestetty kuljetuksia sotaa pakeneville ja kerätty rahaa suuria summia. Sosiaalinen media levittää myös nopeasti tiedon kadonneesta ihmisestä tai karanneesta lemmikistä. Somesta löytyy lukuisia vertaistukiryhmiä ja väyliä käytetyn tavaran ostoon, myyntiin ja lahjoittamiseen.
Somen kautta on pyydetty, ja myös saatu nopeasti apua, liittyi pyyntö sitten ruokaan, kuljetukseen tai juttukaverin kaipuuseen. Tieto avuntarpeesta kiertää hetkessä ympäri Suomen ja ihmiset ovat pyyteettömästi valmiita auttamaan.
Ruokakassit viedään oven taakse, kun joku on sairastunut eikä pääse kauppaan, synttärikortteja lähetetään lapselle, jonka syntymäpäiväjuhliin ei tullutkaan vieraita, järjestetään autokyyti extempore-matkaajalle Keski-Suomesta Helsinki-Vantaalle ja kerätään juhlaporukka Jyväskylän Amarilloon, jotta yksinäiseksi itsensä tuntevan ihmisen ei tarvitse viettää täysi-ikäistymistään yksin.
Tunteita herättävien otsikoiden ja informaatioryöpyn alla onkin suotavaa pysähtyä hetkeksi ottamaan happea ja miettimään millaisille lähteille uhraa ajatuksiaan, ja ennen kaikkea; haluaako antaa valtaa kahtiajaolle vai kallistuuko yhteisöllisyyden puolelle.
Sanni Artiola
Vehmaa