J niin kuin Jussi

0

Se lähtee yläviivalta kauniisti aaltoillen eteen-ylös yläapuviivalle, kääntyy siitä hurjaan laskuun lievässä takakenossa yläviivan ja alaviivan poikki kunnes hieman ennen ala-apuviivaa kaartaa voimakkaasti sitä hipoen silmukkaan ja jatkaa alaviivan ja takakenolaskunsa läpäisten koilliseen kohti uusia seikkailuja.

Ja mitä siitä tuli? Maailman kaunein ja ennen kaikkea komein kirjan, iso kauno-J. (Iso kauno-Y on toinen kirjain, joka yltää yläapuviivalta ala-apuviivalle, mutta siitä huolimatta siitä puuttuu J:n komeus.)

Muistan, miten kansakoulun ensimmäisellä luokalla tunsin ääretöntä ylpeyttä, kun onnistuin tekemään kaunokirjoitusvihkoon ensimmäisen hiukankin oikealta näyttävän J-kirjaimen. Tunnin ahkeran aherruksen seurauksena vihkon sivu ja imupaperi olivat kastuneet otsalta tippuvasta hiestä, nenästä valuvasta räästä ja reistailevasta mustekynästä karkaavasta musteesta, mutta se ei ylpeyttä haitannut.

Ylpeys ei ollut turhaa, olen myöhemmin havainnut, miten iso J edelleen aiheuttaa suunnatonta kunnioitusta. Sen kun pamauttaa allekirjoituksen alkuun, niin näkijän silmät rävähtävät auki ja posket tärisevät kunnioituksesta, aivan sama vaikka J:n jälkeen tulisi yhtä tasaista viivaa kuin erään naapurimaan johtajan aivosähkökäyrä erityisoperaatioita suunniteltaessa.

Iso J aiheuttaa komeudessaan useitakin positiivisia ilmiöitä, kuten, että pankin lainaneuvotteluissa ei sen jälkeen enää mitään vakuuksia kysellä ja korkokin pistetään, jos ei ihan pakkaselle, niin hallan puolelle kuitenkin. Vakuutusyhtiön sopimuspaperissa iso J takaa automaattisesti korvauksia jo paljon ennen kuin vahinko ehtii sattua, virkailijat jopa soittelevat, että eikö mitään pientäkään ole tapahtunut, jotta voitaisiin rahaa lähettää.

J:n jälkeinen loppunimi voi tietenkin pilata paljon. Tiedättehän nämä juhat ja juhanit ja johannekset, joita usein virheellisesti mainostetaan Jusseina. Olen useaan otteeseen tuntenut äärimmäistä häpeää, kun keskustelukumppani on kysynyt ihan vakavissaan, että onko Jussi oikea nimesi, vaikka kyllä sen pitäisi olemuksesta erottaa.

Kyselijä on tietenkin halunnut hyvää hyvyyttään varmistaa, etten ole mikään edellä mainituista maailmankaikkeuden pelikentällä kroonisessa vilttiketjussa istuvista sekunda-Jusseista, mutta samalla aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa herkkään sieluparkaani.

Olenkin tehnyt kansalaisaloitteen, että Jussi-nimeä saavat käyttää vain aidot ja oikeat Jussit ja, jos joku muu sitä käyttää, tarkoituksella tai vahingossa, tuomittakoon pariksi vuodeksi kotiarestiin ilman nettiyhteyttä.

Sekunda-Jussien invaasion lisäksi kovasti harmittaa yksi toinenkin asia. Jussin nimipäivä on 24. kesäkuuta. Vanhaan hyvään aikaan Jussin päivänä juhlittiin ja liputettiin ansiokkaasti, kuten nimen arvolle sopii. Lippu nostettiin salkoon hyvissä ajoin edellisen päivän puolella ja annettiin roikkua tai lepattaa, säästä riippuen aina Jussinpäivän iltaan asti. Ja se ilta ei ihan heti tulekaan, sillä Jussinpäivä on hyvin lähellä kesäpäivänseisausta eli päivä on silloin pisimmillään.

Mutta, mutta… Joulukuussa vuonna 1953 tapahtui jotain perin harmillista. Jussin päivä ja juhannus erotettiin toisistaan. Tällaisen päätöksen teki aikanaan Suomen eduskunta ja siellä kaiken maailman paavot ja kustaat ja niin edelleen. Kuten olettaa sopii, yhtään aitoa Jussia ei tuolloin eduskunnassa istunut, pari johannesta kyllä ja luulenpa, että koko ajatus oli alun perin heistä lähtöisin. Vaikka he itsekin menettivät siinä liputuspäivän, niin tekivät sen takuulla kateudesta aitoja Jusseja kohtaan.

Eihän se vielä mitään, mutta kun liputus ja muut juhlallisuudet samalla sidottiin juhannukseen eikä Jussin päivään. Nykyään ne sattuvat samalle päivällä vain noin joka seitsemäs vuosi, eikä talkkari suostu niinä kuutena muuna vuonna liputtamaan Jussin päivänä, kun se ei kuulemma ole virallinen liputuspäivä. No, päätöksestä huolimatta olen ilman lippua juhlinut Jussin päivänä ja vähän sitä ennen ja jälkeenkin varmuuden vuoksi.

Onneksi vaalit ovat tulossa ja tämäkin historiallinen vääryys voidaan korjata. Ensi vuoden eduskuntavaalien varaan en paljon uskalla laskea, mutta vuoden 2024 presidentinvaaleihin asetan toiveeni, jospa joku oikea Jussi saataisiin valtaan. Puolustusvoimien ylipäällikkönä hänellä lienee tarpeelliset resurssit käytettävissään, jotta Jussin päivä saadaan palautettua sille oikeutetusti kuuluvaan arvoonsa ja nuo sekunda-Jussit kuriin.

Jussi Arola
Vapaa toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän