Juhannusperinteet pitävät pintansa

0
Aikanaan kirkot siivottiin talkooväen voimin.

– Miestappo Uudellakirkolla.

– Toinenkin kahakka Uudellakirkolla.

– Surkea onnettomuus Pyhämaassa.

Näin kuuluu muutama otsikko juhannuksen jälkeisen Uudenkaupungin Sanomien 27.06.1922 -painoksessa. Uudellakirkolla tarkoitetaan nykyisen Kalannin aluetta. Monesti korostettiin juhannuksen ajan kahinoita ja muita onnettomuuksia, jotka usein väkijuomien piikkiin laitettiin. Juhlatuulella olleet Uudenkaupungin alueen asukkaat eivät aina kieltolaista välittäneet.

– Juhannusviinoja parempaan talteen, kuuluu otsikko vuodelta 1925.

Tällöin poliisi takavarikoi trokareilta nykyisen Kalannin alueelta, Jokisivuntiellä noin 480 litraa pirtua ja kaksi laatikkoa ”hienompia väkijuomia”. Samoihin aikoihin Lokalahdella virkavallan haltuun päätyi yli 3000 litraa alkoholia, suurin osa siitäkin pirtua.

– Juominen on vanhastaan yhdistynyt juhannuksen viettoon siinä missä kokot, lehvät ja lemmentaiatkin, tietää kertoa kansatieteilijä Sirpa Karjalainen  kirjassaan Juhlan aika.

Uudenkaupungin Sanomiin päätyi usein kommentteja juopottelevasta juhlaväestä ja heidän aiheuttamastaan pahennuksesta. Humalaisia löytyi myös vesiltä.

– Ja kyllä siinä kuuntelemista olikin. Mikä kiroili, mikä lauloi, mikä kehui itseään ja omaisiaan (muuten sangen harvinaista näillä seuduin) ja mikä soitti haitaria tai ampui revolverilla laukauksia ilmaan, kuvailee eräs aikalainen veneilijöiden juhannuksen viettoa vuonna 1925.

Alkoholijuomien nauttiminen on juhannusperinteistä yksi pisimpään säilyneistä. Juhannuksen tarkoitus on vanhastaan ollut hyvän onnen ja hedelmällisyyden vaaliminen, ja siihen kuului pahojen henkien karkoitus. Juopumalla ja metelöimällä uskottiin pahojen henkien pysyvän loitolla. Vanhan uskomuksen mukaan saattoi jopa kaivon vesi keskiyöllä muuttua viinaksi.

Juhannus on monen muun perinteisen juhlan mukaan saanut kristinuskon myötä kristillisen merkityksen. Tässä mielessä se on Johannes Kastajan muistopäivänä tunnettu. Monen muun juhlan tapaan kirkko ei onnistunut tyystin suitsimaan pakanallisina pidettyjä perinteitä, joista osa yhä kuriositeetteina säilyy. Uudenkaupungin ja Varsinais-Suomen seutu olivat syrjäisempiin alueisiin nähden keskeisempiä, joten kirkon ja muun maailman vaikutus tapoihin oli kenties merkittävämpää.

Juhannusperinteisiin kuuluvat taiat, erityisesti lemmentaiat. Hedelmällisyys on yksi valon juhlan teemoista. Naimaikäiset naiset saattoivat houkuttaa kumppania vierimällä juhannusyönä alasti sellaisen talon pellossa, jossa naimakelpoisia nuoria miehiä asui. Yökaste tarttui ihoon, ja siitä lempi taasen poikiin.

Erilaisia yrttejä tyynyn alle laittamalla saattaa uskomuksen mukaan nähdä tulevan puolisonsa. Myös saniaisiin kuuluva sananjalka korostuu perinteissä. Siihen liittyy uskomus, jonka mukaan kasvi kukkii ja pudottaa siemenensä juhannusyönä. Sananjalan halkaistaessa tulee näkyviin kirjaimia muistuttava kuvio, josta on tulevan puolison nimi pyritty lukemaan.

Juhannustaikoihin käytettävät kasvit kerätään usein juhannusyönä, jolloin metsissä uskomusten mukaan vaanii henkiä ja petoja.

Onnea sadon, rakkauden ja yleisesti elämän suhteen pyrittiin erilaisin loitsuin ja teoin parantamaan. Näissä luonto ja maaseutu ovat vahvasti läsnä. Parempaa satoa saatettiin hakea juoksemalla naapurin pellolla alasti tai liki alasti, sillä ihoon tarttuneen kasteen uskottiin tuovan naapurin onnea itselle.

Vanhoihin juhannustapoihin on kuulunut myös pyykkäys ja suursiivous. Kesä ja aurinkoinen ilma olivat otollista aikaa tehdä perusteellinen puhdistus. Eikä vain kotioloissa. Uudestakaupungista on säilynyt Augusta Olssonin ottama kuva 1910-luvun tienoilta, jossa talkooväki istuu kirkon portailla kahvilla juhannussiivouksen jälkeen. Toki seurakunnat ja muutkin tahot järjestivät talkoita ympäri vuoden, ja talkoolaiset saivat palkaksi kahvia ja evästä.

Juhannussauna on kuulunut juhlan viettoon jo kauan. Vanhastaan tarkoitus on ollut puhdistautua kunnolla muun muassa paremman naimaonnen saavuttamiseksi. Juhannussaunaan kuuluu erottamattomana osana vihta, johon saatettiin myös juhannuskukkia käyttää, jälleen naimaonnen ja haluttavuuden lisäämiseksi.

Vihtojen lisäksi koivua käytetään myös juhannuskoristeena. Onpa alueittain pihalle laitettu myös juhannuskuusi. Juhannuksen perinteistä tunnetuimpia ovat juhannuskokko ja juhannussalko. Juhannuskokko levisi koko maahan vasta 1900-luvulla, sitä ennen kokko oli vain alueellinen perinne. Juhannussalko saapui Suomeen Ahvenanmaan kautta jo 1700-luvulla, ja on yhä pitkälti käytössä lähinnä ruotsinkielisillä alueilla.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän