Kaunista mutta ei käytännöllistä

0
Uudenkaupungin museon tämän vuoden päänäyttelyssä esitellään pukeutumisen historiaa.

Uudenkaupungin museon Wahlbergin talon tämän vuoden näyttelyssä pureudutaan pukuhistoriaan. Mitkä tekijät ohjasivat ihmisten pukeutumista, erityisesti 1800 -luvulla, miksi lapset muistuttivat minikokoisia aikuisia ja miksi museoiden kokoelmissa on pääosin sitä parempaa vaatetta?

– Säätyjako määräsi vielä 1800 -luvulla sen, miten ihmisten tuli käyttäytyä ja pukeutua. Edelliseltä vuosisadalta oli periytynyt ajatus siitä, vain säätyläiset saivat pukeutua näyttävästi. Toisaalta käyttöön tulleet virkapuvut määrittelivät taas miesten pukeutumista, selvitti Uudenkaupungin museon museoamanuenssi Jonna Junkkila.

Käytännöllisyys oli tuolloin vaatteista kaukana, erityisesti naisten vaatteiden osalta.

– Esimerkiksi säätyläisnaisen hameen alla ollut, takapuolta korostanut alushame turnyyri saattoi estää istumisen kokonaan. Enkä usko, että naisten sinänsä kauniit silkkikengät olivat jalassa kovinkaan mukavat, sillä saman kengän piti sopia molempiin jalkoihin, ei ollut erikseen vasemman tai oikean jalan kenkiä, kuvaili Junkkila.

Myös lapset puettiin kuin aikuiset, sillä lastenvaatteita eikä vapaa-ajanvaatteita tunnettu.

– Myös sukupuoliroolit olivat pukeutumisessa hyvin selvät, tytöt käyttivät hameita ja pojat housuja. Rippikoulun jälkeen pojat siirtyivät käyttämään pukua, kertoi Junkkila.

Uusikaupunkilaisporvariston pukeutumisessa näkyi se että elettiin satamakaupungissa. Asukkaiden oli paremmat mahdollisuudet hankkia tuontikankaita ja asusteita ulkomailta.

– 1800-luvulla oli vielä vallalla ajatus, että vaimo oli menestyvän miehen käyntikortti ja tästäkin syystä oli tärkeää että vaimo pukeutui oikein, eli säädylleen sopivalla tavalla.

Ajatus pukuhistoriaan nojautuvasta näyttelystä syntyi viime syksynä, kun museo sai uudet kokoelmatilat tekstiili- ja taidekokoelmilleen.

– Kokoelmien muuttoon liittyen olen käynyt tekstiilikokoelmia läpi koko talven ja huomasin, miten valtavasti museon kokoelmissa on upeita pukuja ja asusteita, Junkkila selvensi.

Nyt esillä olevista tekstiileistä vanhimmat ovat 1700-luvun lopulta, mutta valtaosa siis 1800-luvulta.

– Usean sadan vuoden ikäisiä, tavalliselle kansalle kuuluneita vaatteita, ei meidän museon kokoelmissa ole, eikä juuri ole muidenkaan museoiden kokoelmissa. Tämä johtuu siitä että köyhän kansanosan oli käytettävä vaatteensa loppuun. Toisaalta arjen historiaa ei arvostettu samoin kuin tänä päivänä, eli työväestön vaatteita ei museoiden kokoelmiin lahjoitettu eikä aktiivisesti edes etsitty, selvitti Junkkila.

Päällepantavaa – poimintoja pukuhistoriasta näyttely avasi ovensa eilen illalla ja näyttely on esillä 28. lokakuuta saakka. Museossa siirrytään kesäaukioloon 13. kesäkuuta ja tämän jälkeen museo on avoinna päivittäin elokuun loppuun saakka, juhannusta lukuun ottamatta. Usean vuoden tauon jälkeen avataan myös Wahlbergin museotalon pihapiirissä oleva suutarin verstaan sekä lasten leikkihuone.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän