Maailman pakolaisten päivää vietetään ensi viikon maanantaina 20. kesäkuuta, siksi onkin ajankohtaista käydä läpi, minkälaisia kertomuksia pakolaisista tänä vuonna julkaistuissa kirjoissa esitellään. Tällä kertaa kirjavinkit valottavat maailmansotien jälkeistä aikaa Napolissa, Libanonissa, Pariisissa ja Prahassa.
Viola Ardone: Lasten juna (Il treno dei bambini)
Tosipohjainen romaani maailmansotien jälkeisestä Napolista. Amerigo elättää äitiään ja itseään keräämällä naapurustosta lumppuja. Äiti Antonietta suostuu opettaja Maddalenan järjestämään köyhien lasten sijoituskuljetukseen pohjoiseen kommunistiperheisiin, jotka haluavat huolehtia lapsista.
Paluu seuraavana syksynä on karu, eikä äiti ole päässyt jaloilleen poissaoloaikana, Amerigon tuliaisetkin äiti vaihtaa ruokarahoihin. Lopulta Amerigo karkaa takaisin, ja kirjeessä äiti luopuu pojastaan. Amerigo palaa Napoliin Antoniettan kuoltua, mieli täynnä kahtiajakoa ja hämmennystä. Mutta omaa elettävää elämää on edessäpäin ja matka jatkuu.
Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä
Kirja kertoo Libanonin pitkittyneestä kriisistä, joka alkoi jo 1970 luvulla, jatkui 1980-luvulla ja on edelleen olemassa. Sodan jaloissa kasvaneen Faridin ja toisaalta suomalaisen rauhanturvaajan Jarin perheen Milla-tyttären näkökulmasta aukeaa kaksi todellisuutta: ”Meillä on omat säännöt, omilla kirjaimilla kirjoitetut, ja niitä sitten pitää sovitella toisiinsa.” Suomalaislapsen arki on kovin tasaista verrattuna väkivallan kyllästämän naapuruston jännitteisiin Libanonin kylässä.
Milan Kundera: Tietämättömyys (L’ignorance)
Uusi painos vuosikymmen sitten ilmestyneestä pohdinnasta kotimaanikävästä, nostalgiasta. Jos muistoja ei palauteta mieleen keskustelemalla ystävien kanssa, ne häviävät: Irena muuttaa 1969 Prahasta Pariisiin ja jää leskeksi. Vasta 1990-luvulla hän palaa Prahaan, ja huomaa siellä näyttävänsä säälittävältä. Prahalaisista ystävistä ei kukaan ole kiinnostunut pariisilaiselämästä. Lentokentällä Irena törmää entiseen tuttuunsa Josefiin, joka ei tosin muista Irenaa ollenkaan mutta teeskentelee muistavansa. Josef tapaa sukuaan, lukee nuoruutensa päiväkirjaa, muistaa kuollutta tanskalaista vaimoaan ja kokee ennen lähtöään eroottisen yön edelleenkin tunnistamattoman Irenan kanssa.
Karin Sainz Borgo: Kolmas maa (El tercer país)
Mustanpuhuva romaani kertoo ihmiselämästä karuimmillaan: pariskunta Angustias ja Salveiro pakenevat kuivuutta ja nälkää seudulle, jossa ihmiskauppa ja sissit vaarantavat kaikkien elämän. Matkalla kuolleine kaksoispoikineen he päätyvät Los Tolvanerasin laittomalle hautausmaalle, Kolmanteen maahan. Haudasta he eivät pysty maksamaan, mutta saavat lapsensa hautaan. Angustias jää Kolmanteen maahan asumaan ja töihin Visitación Salazarille, hautausmaan pyörittäjälle.
Uudenkaupungin pääkirjaston tämän kuun lukuvinkit kokosi informaatikko Sari Levón . Kirjojen kansikuvat ovat kustannusosakeyhtiöiltä.
