Lajien välistä kilpavarustelua

0
Lämpiminä keväinä tuomenkehrääjäkoin toukkien esiintyminen voi ryöpsähtää, jolloin tuomet peittyvät seittiin.

Tuomet ovat jo kukkineet valkeina pilvinä, mutta siellä täällä oksilla voi vielä näkyä valkoista höytyvää. Lähempää katsottuna höytyvä paljastuu tiheäksi seitiksi. Sen ovat aiheuttaneet tuomenkehrääjäkoin toukat.

Tuomenkehrääjäkoi on pieni valkea, keski- ja loppukesällä lentävä perhonen. Sen toukat ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan tuomen lehtiä. Naaraat munivat tuomen nuorille oksille suuria munarykelmiä, jotka kuoriutuvat toukiksi alkusyksystä. Ne talvehtivat kasvissa ja aloittavat seuraavana keväänä syömisen.

Tuomen ja tuomenkehrääjäkoin yhteinen taival on vienyt molempia lajeja pitkälle. Tuomi on kehittänyt kemiallisia yhdisteitä torjumaan sen lehtiä syöviä toukkia. Tuomenkehrääjäkoi taas on sopeutunut niihin.

Tuomen kuori ja puuaines sisältävät erityisen paljon karvasta yhdistettä, amygdaliinia, joka on myrkyllistä useimmille lajeille.

Tuomenkehrääjäkoin toukkia kemiallinen aseistus ei kuitenkaan pysäytä, korkeintaan hidastaa. Kirjaimellisesti, sillä toukkien kasvu kärsii, kun ne syövät tuomen täysikasvuisia lehtiä.

Saalistajat ehtivät napsia hidaskasvuisia toukkia parempiin suihin, eikä kasvi kärsi maltillisesta määrästä toukkia.

Viileät kevätpäivät ovat tuomen eduksi. Kasvien kasvu onnistuu kylmemmässäkin kelissä, mutta vaihtolämpöisten toukkien aineenvaihdunta hidastuu.

Tuomen nuoret lehdet eivät vielä sisällä juurikaan toukkien kasvua hidastavia aineita. Samat karvasaineet hidastaisivat myös lehtien kasvua, joten kasvi säännöstelee niiden määrää. Ensin lehdet kasvavat täyteen mittaansa ja vasta sen jälkeen ne muuttuvat karvaiksi.

Lämpimänä keväänä tuomenkehrääjäkoi saa etulyöntiaseman. Aikaisin talvihorroksesta heräävät toukat ehtivät päästä hyvään kasvuun nopeasti. Ne kehräävät suojakseen valkeaa seittiä samalla, kun etenevät yhdessä tuumin oksa oksalta, syöden kaikki kasvavat lehdet parempiin suihin.

Toukkien uhriksi joutunut kasvi erittää rikkoutuneista lehdistään kemiallisia signaaleja ilmaan. Näin se varoittaa muita lähialueen tuomia vaarasta. Se voi saada muut puut reagoimaan. Ne saattavat kasvattaa pienemmät lehdet ja alkavat tuottaa toukkia torjuvia yhdisteitä nopeammin.

Kun toukkia on paljon, eivät varoitusviestitkään auta. Tuomet peittyvät kauttaaltaan valkeaan seittiin. Toukkien kehräämää seittiä voi löytyä myös tuomien ympäriltä maasta ja kiviltä, kaikkialta mistä toukat ovat kulkeneet ravinnon perässä.

Lehdettömät kummitustuomet ovat hätkähdyttävä näky. Kasvi ei kuitenkaan onneksi yleensä kuole yhteen tuomenkehrääjäkoin toukkien massaesiintymiseen. Sillä on leposilmuja, jotka se aktivoi hätätilanteessa. Niinpä tuomi on yleensä kasvattanut loppukesäksi uudet lehdet. Latvus voi olla harsuinen ja seittien jäännösten kuorruttama, mutta kasvi jatkaa silti elämäänsä.

Kenties seuraavan vuoden kevät on jälleen viileämpi, jolloin tuomi on puolestaan niskan päällä.

Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän