Se ero kuitenki ol, ett sillo 70 vuat takasi oliva kaik lyseo oppila kans siäl mäel. Määki oli laulukuaros, vaik isä sanoski, ett meijä flik laula mialummi ko hyvi. En oikke muist mitä lauletti, mut yhres laulus oliva semse sana ko ” tuule tuuli lempeämmin missä köyhä raataa”. Olen kyl yhre eine ihmetelly, ett mitä varte Valsta Aino ol semse laulu valinnu.
Muute se uus koulu ol valla ihmelline. Ei ollu kaklunei luakkatte nurkis ja jokattel ol oma luakka, ei tarvin karat ympärs kaupunkki. Oikkioi voimistelusalejaki ol kaks. Vanhas koulus voimistelu ol vuarotellen poikkatten kans pikkusalis taik isos salis. Isosali ol sama, ikä juhlasali eikä siäl ollu mittän telinei. Sillail se ol luannikast, ett joltei Makko täti tullu sin tampuriinin kans pitämä rivivoimistelu, nii saattin pelata. Uures koulus ol pojil ja flikoil voimistelusali yhteyres oikke sisäl vessa ja suihku. Suihku ei ollu juur kellän kotonakka, nii ett kyll siäl sit klutatti oikke syrämmen pohjast. Ja ruakka ruvetti saaman koulust, aikasemmi menttin kotti syämä ja mailt tulleil ol korterpaik taik oliva kaverittes tykön. Ei ruaklistas mittä valinnaissi räätei ollu, yht laji söivä kaik, se ol silti valla erinomast.
Törnilä Aina pit kioski ala-aulas. Ei tarvin hermostu jos ol jonku vihkon taik paperi unhottan, Ainal ol myynnis. Hän ol muute semne ihmine, ett jo vanhas koulus hän pit ain oppilaitten pualt ja aut järjestämä luakkajuhli ja muit happeninkei. Hän ol vähä niinko koulu sialu ja toi turvallisuut siihe uuttenkin kouluhu.
O se vaa merkillist, kui pali yhre ihmise elämä aikan muuttu. Vanha hianoure ova purkutavara. Ikä funteeran koko stä kuviot ja niit ihmissi kuk ova tämä Sihy asia ympäril pyärin, niin kui ollakka tuke miälehen yhren tätin komment yhrest ihmisest : ” O niin tärkki, ett tärise.”
Täsä koetta olla tärisemät
Yks flik