Suomen lipun historia juontaa juurensa 1850 -luvulle. Suomen virallisena lippuna oli tuohon asti käytetty ensin Ruotsin lippua ja keisarinvallan aikana Venäjän lippua. Sekä kansallismielisyyden nousu että Venäjän lipun käyttöön liittyneet käytännön ongelmat siivittivät lippukeskustelua. Käytännön haasteet liittyivät esimerkiksi kauppalaivaston lippujen käyttöön. Venäjän lipun alla purjehtineet suomalaiset kauppa-alukset saattoivat näet joutua Venäjän vihollisten hyökkäysten kohteeksi.
Suomen suurruhtinaskunnalla oli oma puna-keltainen leijonavaakunansa, jota käytettiin epävirallisesti myös Suomen suurruhtinaskunnan lippuna.
Yksi innokas lippukeskusteluun osallistuneista oli kirjailija, toimittaja ja Helsingin yliopiston rehtori Zacharias Topelius, joka teki myös oman ehdotuksensa Suomen lipuksi. Hänen ehdotti sinivalkoista lippua, missä olisi vinot väriraidat ja keskellä yksi valkoinen tähti.
Keskusteluissa sininen ja valkoinen Suomen lipun väreinä sai laaja kannatusta ja nämä värit tulivat 1800-luvun lopulla käyttöön esimerkiksi purjehdusseurojen lippujen ja viirien pääväreinä.
Lippuasia nousi uudelleen esille maamme itsenäistymisen myötä. Lippuluonnoksen siniristilipusta tekivät taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen ja se hyväksyttiin maamme viralliseksi lipuksi toukokuussa 1918.
Vielä tänäkin päivänä monelle Suomen lippu symboloi, ei vain itsenäistä valtiota, vaan myös maamme puhdasta luontoa. Moni näkee lipussa sinisen taivaan, järven tai meren. Valkoinen väri taas muistuttaa lumihangesta, poutapilvistä, koivun valkeasta rungosta ja valoisista kesäöistä.
Ja onhan poutaisessa juhannusyössä hulmuava Suomen lippu kaunis ja koskettava näky. Pala Suomea kauneimmillaan.
Tunnelmallista ja rauhallista juhannusta kaikille lukijoillemme.
Maija Ala-Jääski