Markkinahumua ja festaritunnelmaa

0
Sirkusopiskelijoiden näytökset hämmästyttivät ja ihastuttivat.

Saapuessani torille kuulen jo kauas VPK:n soittokunnan soitannan, ja tunnistankin viimeisen kappaleen. Se on Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla , josta tuleekin aivan erilainen fiilis soittokunnan soittamana. Viime lauantaina Suomen muotoisen pilven alla järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen perinteiset Merefestit.

Pelkästään ohjelma-aikatauluja katsoessani huomasin, että tarjontaa on tänä vuonna runsaasti. Yrittäjien, seurojen ja yksityishenkilöiden tarjoama kattaus oli monipuolinen, josta löytyi varmasti jokaiselle jotakin.

Jo aamupäivällä ihmisiä on mukavasti liikkeellä ja sääkin vaikuttaa ennusteiden mukaan suosivan tapahtumaa koko päivän. Alisellekadulle ja torille pystytetyt markkinakojut pursuavat leivonnaisia, lakuja, vaatteita ja ruokaa.

Rauhanpuistossa huomion kiinnittää välittömästi iso, Landseer-rotuinen Ässä, joka on tänään Merefesteillä töissä Karva-Kaverina.

– Ässä on 6-vuotias ja ollut hommissa mukana jo 5,5 vuotta, kertoo Ässän omistaja Anu Raitio .

Vieressä seisoo Jari Raitio yhdessä valkoisenpaimenkoira Ritan kanssa. Ritalla kokemusta Karva-Kaverina toimimisesta on Ässää vähemmän, mutta hän näyttää olevan tyytyväinen työnkuvaansa.

Voisi luulla, että lapset olisivat ne kaikkein innokkaimmat rapsuttajat, mutta Anu Raitio kertoo nuorten aikuisten tulevan useimmin koirien luo.

Anu ja Jari ovat tyytyväisiä Rauhanpuiston tarjoamaan varjoisaan paikkaan. Koirat voivat olla koko ajan varjossa, ja ihmisiä kulkee paljon ohitse.

Marketin edessä seisova Myymiö on suloinen ilmestys. Myymiön edessä on käynnissä kyläkaupan bingo ja siihenkin on osallistunut mukavasti porukkaa. Bingon jälkeen mikrofonin saa polttariseurueen tuleva sulhanen, joka esittää markkinaväelle runonlausuntaa. Yllättävä ohjelmanumero kirvoittaa makeat naurut.

Kaupunginlahden rannalle on keskitetty meriaiheista ohjelmaa. Uudenkaupungin Purjehdusseura esittelee toimintaansa ja rantaan on tuotu puupaatteja ihmisten ihasteltaviksi.

Paatit näyttävät kimaltavan kilpaa auringon kanssa, ja Lintu-nimisessä paatissa olleet pienet harkitut yksityiskohdat, kuten puiset vesisukset, kruunaavat komeuden.

Kaupunginlahden pohjukassa RC-autoja esittelemässä ollut Marko Grönfors on ollut lajin parissa jo vuodesta 1982. Vuonna 2002 uudelleen seuratoimintaan mukaan tullut Marko kertoo, että lajissa eniten viehättää sen monipuolisuus.

– Olen kilpaillut, opettanut nuorempia, ollut erilaisissa toimitsijan tehtävissä, sekä kuulun Vakka-Suomen Urheiluautoilijoiden hallitukseen. Kun tälle harrastukselle antaa pikkusormen, se vie koko käden, nauraa Marko.

Hän antaa vähän ajonäytteitä, ja on vain ihmeteltävä, miten pientä RC-autoa on mahdollista ohjata niin tarkasti pitkänkin matkan päästä. Autot näyttävät kiinnostavan pikkuväen lisäksi myös vanhempia.

Krouvinummelle onkin pienoisautoilurata rakenteilla Vakka-Suomen Urheiluautoilijoiden toimesta, joten harrastukselle on tulossa lisää lähialueelle puitteita. Toivottavasti siellä nähdään tulevaisuudessa myös pienoisautokilpailuja, sillä ne tuntuvat kiinnostavan monia.

Reipas Nooa Sailomäki on hetki sitten saapunut perheensä kanssa Merefesteille. Nooa kiipeää reippaasti näytteillä olleeseen jokkisautoon, jolloin ratin takaa näkyy ainoastaan lippalakki.

– Kaasuta! Nooa käskee henkilöä, joka on mennyt Nooan jälkeen istumaan jokkisautoon. Hänen tiedustellessaan, mitä poljinta tulisi käyttää, Nooa ohjeistaa painamaan niitä kaikkia.

Takaisin torille palatessani, sinne on saapuneet Turun Taideakatemiasta sirkusopiskelijoita. Yksipyöräisellä ajaminen näyttää sujuvan helposti, vaikka tori ei ehkä ole tasaisin mahdollinen alusta. Monen huomion saa kuitenkin pitkillä puujaloilla kävellyt sirkusopiskelija, jolla on pieni saippua-kuplakone kädessään.

On vaikea käsittää, miten vaivatta kävely sujuu. Joukkoon liittyy vielä jonglööri ja pian paikalla on taas suuri joukko ihmisiä ihastelemassa esityksiä.

Rauhanpuiston nurmikolle on Omenankukan talli saanut pystytettyä keppihevosille tarkoitetun esteradan. Omenankukan talli on Pipsa Appelblomin talli, jossa muun hevostoiminnan lisäksi toteutetaan sosiaalipedagogista hevostoimintaa.

Nyt Omenankukan talli on järjestänyt keppihevosharrastajille estekilpailun, sekä keppihevosille näyttelyn.

Kilpailuun osallistunut 13-vuotias Emilia Lehtonen on harrastanut keppareita kuusi vuotta.

– Olen käynyt jo torilla kiertelemässä, on ollut kiva päivä, sanoo Emilia.

Hänellä on keppariesteitä myös kotona, joten hän pystyy harjoittelemaan silloin kun haluaa.

– Joskus hyppään paljon enemmän ja joskus sitten vähemmän, kertoo Emilia.

Hän aikoo vielä nauttia kesäpäivästä ja käydä ainakin jäätelöllä. Emilian keppari Nook jää vielä kaunein keppari -näyttelyyn, jossa yleisö äänestää omasta mielestään kauneimman keppihevosen.

Vielä kaupungista lähtiessä pysähdyn vaijeriylityksen vieressä, jossa näyttää olevan jonoa. Vaikealta näyttävästä ylityksestä huolimatta yhtään kastumista en ainakaan sillä hetkellä onnistunut näkemään, vaan kaikki pääsivät kuivin vaattein Kaupunginlahden yli.

Sanni Artiola

Varhaisperunakarnevaaleilla tartuttiin kuokkaan

Sanni Artiola

Kaupungista poistuessani poikkean Väättästen maatilan varhaisperunakarnevaaleilla. Pysäköin auton pellolle, johon on tehty tilava paikoitusalue. Massiiviset äänentoistolaitteet huolehtivat siitä, että kuulen jo parkkipaikalta kävellessäni The Vegebandin soiton, ja paikasta huokuu heti hyvä festaritunnelma.

Maalaismiljöö on ihana ja avara. Pakkahuoneen ruoka-annosten lisäksi tarjolla oli muun muassa munkkeja. Pakkahuoneen yrittäjä Tapio Pääkkö kertoo tehneensä noin 200 ruoka-annosta, eikä tapahtuma ole vielä edes ohi.

– Savulohiannos loppui, mutta muita ruokia on vielä jäljellä, kertoo Pääkkö.

Hänelle tapahtumasta jäi positiivinen fiilis, ja vaikka aiemmin tapahtuma on ollut kiva myös Pakkahuoneen torilla, luo maalaismiljöö erilaisen tunnelman.

– Lapset ovat viihtyneet koko päivän pomppulinnassa. Pomppulinnan saattaakin bongata jonain kesäpäivänä iltatorin aikaan Pakkahuoneen torilta, Pääkkö vinkkaa.

Tapahtuman yksi järjestäjistä, maatilan isäntä Anssi Väättänen on myös sitä mieltä, että tapahtuma ylitti odotukset.

– Ihmisiä on käynyt tasaisesti koko päivän, ja moni on ensimmäisenä saapuessaan kysynyt, missä voi kuokkia ne omat perunat, Väättänen nauraa.

Omien perunoiden kuokkiminen olikin ideana hitti, ja kuokkaan on tarttunut innokkaasti useampi ihminen. Tapahtuman ajankohta oli hyvä, sillä saatavilla oli jo kaikkia varhaisperunakauden lajikkeita.

The Vegeband oli monelle entuudestaan tuntematon, mutta kommenttien perusteella se oli monen mieleen. Bändi soitti tunnettuja ja meneviä kappaleita suomeksi ja englanniksi.

Anssi Väättäselle oli itsestään selvää, että The Vegeband pyydetään mukaan soittamaan.

– Osa soittajista on Lopelta, joka on tunnettu perunakunta, sekä bändin basisti on perunatukkuri, jonka olen tuntenut jo useamman vuoden, kertoo Väättänen.

Väättänen kiittää suuresti työntekijöitään, yhteistyökumppaneitaan, perhettään sekä vapaaehtoisia, jotka ovat tapahtuman järjestelyihin osallistuneet. Hän vielä miettii, pitäisikö traditiota jatkaa tulevina kesinä.

Tapahtumassa käyneiden mielipide on yksimielinen ja selkeä; varhaisperunakarnevaali oli kaikin puolin onnistunut, ja tunnelma oli yhteisöllinen ja lämmin.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän