Naiset ovat kautta aikojen muokanneet kehojaan korseteilla, dieeteillä, liikunnalla ja leikkauksilla. 1900-luvun alussa ihanteena oli lähes poikamainen vartalo, ja 1930-luvulla tavoiteltiin kurveja. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kaikki halusivat olla jälleen laihoja. Trendit kiersivät niin, että lähes sata vuotta myöhemmin oli käyty jo kokonainen kierros. 90-luvulla ihanteet muistuttivat vuosisadan alkua, ja tilanne oli kärjistynyt siihen, että ihmiset tavoittelivat sairaalloista laihuutta.
90-luvun pienuutta ihannoinut trendi ulottui 2000-luvun alkuun. Siihen aikoihin syntyneenä vietin lapsuuteni ihannoiden laihoja naisjulkkiksia, jotka näyttivät hyvältä matalavyötäröisissä farkuissa ja pienessä topissa. Lapsena oli vaikeaa pitää itsetunto korkealla, kun ei pysynyt mukana sen ajan kauneusihanteissa ja vaatetrendeissä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen laihtunut kasvupyrähdyksen vuoksi, enkä vieläkään sovi kauneusihanteisiin. Toisaalta harva siihen nykyään pystyy. Nyt villityksessä ovat nimittäin kurvit, jotka saa vain plastiikkakirurgialla. Naisilta odotetaan luonnotonta tiimalasimuotoa, johon kuuluu pieni vyötärö ja litteä vatsa, mutta suuret rinnat ja leveä takamus.
Naiset ovat jo vuosisatoja käyttäneet erikoisia ja jopa vaarallisia keinoja kaunistautumiseen. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media kasvattaa ulkonäöllisiä paineita yhä suuremmiksi. Kuvienkäsittely ei ole enää tavallista vain malleille mainoksissa, kun jo puhelimen sovelluskaupoista löytyy suuri valikoima kuvanmuokkausohjelmia. Seurauksena somevaikuttajien ja julkkisten ohella jopa tavalliset ihmiset venyttävät lantioitaan ja kaventavat vyötäröitään kuvissa. Tämä vaikeuttaa aidon vartalon tunnistamista, ja kasvattaa ulkonäköpaineita entisestään.
Emme voi kuitenkaan osoittaa syyttävällä sormella sen enempää somevaikuttajia kuin leikkauksia ottaneita julkkiksiakaan, koska ongelma juurtuu syvälle historiaan. Tarkalleen ottaen naisten kauneusihanteet ulottuvat ainakin Kleopatran aikoihin.
Viime vuosina kehojen monimuotoisuus on kuitenkin noussut esille monilla eri alustoilla, kuten medioissa ja markkinoinnissa. Somen puolella kehopositiivisuuskeskustelua käydään kampanjoilla ja trendeillä, joissa ihmiset esimerkiksi esittelevät kehonsa ulkoisia muutoksia päivän aikana. Mainoksissa taas nähdään yhä useammin eri kokoisia, muotoisia ja värisiä naisia. Nämä ja vastaavanlaiset kannanotot ovat muuttamassa ulkonäköodotuksia kovaa vauhtia siihen suuntaan, että kenties tulevaisuudessa naiset eivät joudu mahduttamaan kehojaan yhteiskunnan luomiin ahtaisiin muotteihin.
Iines Toivonen
kesätoimittaja