Pienestä mopopojasta kuljettajaksi MM-valmennussarjaan

0
Samu oli etukäteen päättänyt, että keulimiskuvia on otettava. Ethän kokeile temppua kotona.

Olen saapunut Kalantiin, keskelle metsiä ja peltoja. Istun kamera valmiudessa peltojen välissä ja kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni. Hiljaisuus rikkoutuu, kun mopo polkaistaan vanhan suulin takana käyntiin. Pian näkyviin tulee motocrosspyörä, joka vilahtaa ohitseni silmänräpäyksessä samalla, kun yritän epätoivoisesti saada kameran pysymään vauhdissa mukana.

Kuljettaja palaa pian luokseni ja huikkaa, onnistuinko ottamaan kuvia. Sanon, etten ole aivan varma, jolloin hän lähtee epäröimättä ajamaan uutta kierrosta. Hän on Samu Jokila , 14-vuotias motocrosskuljettaja, joka on syntynyt vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan, ja joka on juuri valittu yhdeksi kuljettajaksi MM-valmennussarjaan, josta on nyt mahdollisuus päästä Suomen edustajaksi MM-Junior -kilpailuun.

Kun Samu Jokila oli alle kouluikäinen, hän halusi usein mennä Alisenkadun varteen katsomaan ohiajavia mopoja. Hänen äitinsä muistelee heidän syöneen kesäisin kilokaupalla jäätelöitä mopoja katsellessaan.

Jo pienestä pitäen Samu on ollut kiinnostunut nimenomaan mopoista, vaikkei hänen lähipiirissään olekaan ollut mopoharrastajia. Kerran äiti vei pojan katsomaan Krouvinummelle motocrosskilpailua, jossa istuttiin koko päivä. Kun Samua harmitti kisapäivän loppuminen, äiti epähuomiossa paljasti, että kilpailut jatkuvat vielä seuraavana päivänä.

– Sitten siellä istuttiinkin ne molemmat päivät, kertoo Samun äiti, Kati Pentti .

Vuoden 2013 Merefesteillä, Samun ollessa vasta 5-vuotias, hän huomasi torilla myynnissä olleen motocrosspyörän ja ehdottomasti halusi sen omakseen. Vanhemmat ajattelivat innostuksen laantuvan, kunhan poika näkisi myös markkinoilla myytävät muut kivat jutut, kuten lelut ja ilmapallot.

Kiinnostus pyörää kohtaan ei kuitenkaan kadonnut, joten pienen lapsen sinnikkyyden ja innon edessä vanhemmat joutuivat taipumaan.

– Ensin opettelin ajamaan tavallisella pyörällä ilman apupyöriä, Samu sanoo, kun ihmettelen, miten 5-vuotias opettelee ajamaan motocrosspyörää.

– Niihinkin on kyllä olemassa apupyörät, mutta Samu ei sellaisia tarvinnut, jatkaa Kati.

Samun ajaessa ensimmäistä omaa mopoaan isovanhempiensa pihatiellä, äiti muistutti häntä ajamaan rauhallisesti.

– Samu ajoi tietä pitkin maltillisesti, mutta hävittyään suulin taa, kuulin kuinka kaasua käännetään kahvasta lisää. Ja taas suulin takaa näkyviin tullessaan Samu hellitti kaasusta, Kati nauraa, ja lisää, että poika on aina ollut tuollainen velmu.

Koska vanhemmilla ei ollut aiempaa kokemusta motocrossharrastuksesta, oli kaikki opeteltava ja selvitettävä itse. Samu harrastikin kahdessa eri moottorikerhossa ennen kuin tie vei nykyiseen, Turun Moottorikerhoon.

Kerhon valintaan vaikutti muun muassa se, että kerhossa oli saman ikäisiä junnuja, sekä mahdollisuus ajoharjoituksiin myös talvisin. Turussa melkein alusta asti on ollut mukana Samun nykyinen valmentaja, Miro Lehto . Samu ajaa tällä hetkellä tiimissä ”Team Bikeworld”.

– Saman valmentajan plussia on se, että se tietää oikut ja luonteen. Tuntee kehityskaaren ja tietää, mitkä ovat vahvuuksia ja heikkouksia, Samu luettelee.

Myös muiden kerholaisten tuki on ollut sekä alussa, että myöhemminkin suuri apu. Kerholaiset ovat yhtä suurta perhettä ja apua on saatavilla niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin.

Puhelimen kanssa on saanut aina jonkun kiinni, jos mopon kanssa tulee tenkkapoo kotona puuhatessa. Mopon perushuollot ja -korjaukset tehdään kotona.

– Kaikki muu korjataan itse, paitsi kone, Samu toteaa tyynesti.

Samu aloitti kilpailu-uransa Laitilan Krouvinummella vuonna 2016. Sen jälkeen kisamenestys on ollut nousujohteista. Mitään isoja loukkaantumisia Samulle ei ole sattunut, vaikka kaatumisia on ollut satoja. Niistä jokaisesta Samu on aina oppinut jotain.

Ainoa, joka Samua ajaessa jännittää, on lähtö.

– Kun lähtöpuomilla on 40 kuskia rinnakkain, ja edessä pitkä suora. Suoran päässä tulee yleensä mutka. Kaikki yrittää siinä mutkassa sisälinjalle, jolloin syntyy helposti ruuhkaa, ja jos sä siinä kaadut, kaikki tulee sun päälle, Samu kertoo.

Äitiä jännittää myös se sama hetki.

– Videoista näkyy, miten paljon kädet tärisevät, kun kuva heiluu, Kati sanoo.

Lähdön jälkeen Samua ei enää jännitä, vaan hän keskittyy ajamiseen.

Motocross ei ole helppo laji ja se vaatii kovaa kuntoa kuljettajalta. Kesäaikaan voi olla jopa kolme kertaa viikossa ajotreeniä ja niihin kisaviikonloput päälle. Talvisin ajotreenit ovat pitkälti sääolosuhteiden armoilla, joten silloin Samu käy kuntosalilla ja harrastaa crossfitia.

Liikunnallinen Samu on harrastanut ennen myös mm. yleisurheilua ja judoa, mutta muut harrastukset jäivät motocrossin myötä.

Tulevaisuuden tavoitteista Samu sanoo, että hänellä on aina vain kausikohtaiset tavoitteet, mutta voisi olla kiva ajaa aikuisten pääsarjassa MX1. Sitten hän yhtäkkiä muistaa:

– Hyvinkäällä vuonna 2013 oltiin katsomassa MM-kilpailuja ja sanoin äidille, että tuolla lähtöpuomilla haluan vielä joskus olla.

Nyt haave onkin käymässä toteen, kun Samu on yksi seitsemästä kuljettajasta, jotka valittiin MM-valmennussarjaan, josta on mahdollisuus päästä edustamaan Suomea elokuussa järjestettävään Junior Motocross World Championshipiin Vantaalle.

– Jos kaikki menee hyvin, ei tule loukkaantumisia, pyörä ei hajoa ja kisamenestys säilyy hyvänä, niin tavoite täyttyy. Olisi todella hienoa päästä edustamaan Suomea, Samu hymyilee.

Koko elämä pyörii käytännössä harrastuksen ympärillä ja muistuttaakin jo enemmän elämäntapaa. Kesä suunnitellaan siinä vaiheessa, kun kilpailukalenteri julkaistaan. Kuitenkin Samu Jokila myös ehtii kavereiden kanssa käydä pyöräilemässä ja heittämässä frisbeetä.

Ajokilometrejä kertyy pelkästään kesän aikana noin 30 tuhatta. Kilpailuja on ympäri Suomea, Turun Moottorikerhon harjoittelurata sijaitsee Säkylässä ja MM-valmennusryhmän harjoitukset ovat Vantaalla.

Pyörä ja omaisuus kulkevat pakettiautossa, ja perässä vedetään asuntovaunua, joka ostettiin vuonna 2017. Asuntovaunu mahdollistaa yöpymisen varikolla, jolloin paikalle voi saapua jo kisapäivää edeltävänä iltana.

– Asuntovaunussa on huono nukkua, nukun jalat koukussa, Samu naurahtaa.

Eikä ihme, sillä Samu on kasvanut pituutta niin hurjasti, että tämänhetkinen pyöräkoko 85cc jää pieneksi jo ensi vuonna.

Samusta parasta motocrossissa on se, että kavereita on ihan joka puolella Suomea. Jos frisbeegolf-rata löytyy läheltä kisapaikkaa, on Samu kavereineen siellä heittelemässä.

– Ei ole mitään väliä mistä seurasta on, vaan kaikki ovat kavereita keskenään.

Voisi luulla, että tällainen elämäntyyli ja matkustaminen kävisi rankaksi, mutta Samun mielestä tahti on sopiva, eikä häntä väsytä.

– Kun elämä on aina ollut tällaista rumbaa, niin Samu on varmaan tottunut, toteaa Kati.

Pitkillä automatkoilla Samu tekee läksyjä, katsoo sarjoja tai youtube-videoita ja nukkuu.

Sen lisäksi, että harrastus vie paljon aikaa, se vie myös rahaa. Sekä Samu että äiti peräänkuuluttavat sponsorien tärkeyttä. Kun vauhti vuosien edetessä lisääntyy ja pyörän koko kasvaa, osia kuluu huomattavasti enemmän kuin alussa, ja sponsorien tuki korostuu. Sponsoreita on kyselty mukaan itse.

Molemmat toivovat harrastukselle lisää näkyvyyttä ja kilpailuihin katsojia muualtakin kuin lajin sisältä.

– Tänä vuonna lähikisoja on esimerkiksi Raumalla ja Salossa, Kati vinkkaa.

– Salo ei kyllä ole kovin monelle lähellä, nauraa matkustamiseen tottunut Samu.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän