Anttila vieraili ensin Siivosten kotona Kalannissa katsomassa kupari- ja hopeakokoelmaa sekä taidekokoelmaa ja sen jälkeen Mattilan tilalla, joka Anttilan mielestä oli sellaisenaan kuin valmis museo.
– Hyvin huolellisesti ja tarkkaan valittuja esineitä. Lisäksi esineet on asetettu näytteille häkellyttävän kauniilla tavalla. Kokoelman korkealaatuisuuden ja laajuuden ymmärtää vasta, kun sen näkee, hän totesi vaikuttuneena.
Anttila vertasi Siivosen kokoelmia museokokoelmiin. Kun museoissa esillä on myös rikkinäisiä esineitä, Siivosten kokoelmissa ei ollut yhtään esinettä, josta puuttuisi pala tai jossa olisi särö.
– Olen ollut tarkka hankinnoissa. Esineiden pitää olla virheettömiä, Pentti Siivonen itse totesi.
Anttila oli hyvin kiinnostunut erityisesti vakoista. Taidehistorioitsijana hän ei ole perehtynyt niinkään vakkojen historiaan, mutta arveli, että ne kiinnostaisivat nuoriakin.
– Historia ja museot ovat viime vuosina nostaneet merkittävästi kiinnostusta. Museokortti on vaikuttanut osaltaan, mutta myös käsityöharrastusten lisääntyminen varmasti vaikuttaa.
Hän arveli, että vakkojen koristeellisuus ja käsittämättömän taitavat valmistustekniikat kiinnostaisivat kovasti nuorta sukupolvea, jos vakkakokoelma olisi julkisesti esillä. Vanhin vakka, jonka Pentti Siivonen esitteli Kansallismuseon ylijohtajalle, oli vuodelta 1701. Siivonen kertoi, että vakkasuomalaiset vakat eivät ole olleet yhtä koristeellisia kuin esimerkiksi Satakunnassa tehdyt. Siivosen kokoelmassa on paljon nimenomaan vakkasuomalaisia vakkoja, mutta myös hyvin kauniita ja uniikkeja koristellumpia vakkoja.
Anne Siivonen kertoi, miten vakat ovat kuvastaneet kantajansa varallisuutta ja ne ovat olleet niin arvostettuja, että yleensä vakkaa on käytetty vain kirkossa.
– Perinnetiedon mukaan Taivassalossa eräs rouva tuli kirkkoon vielä 1950-luvulla vakan kanssa. Vakassa oli virsikirja. Vakkoja on siis käytetty vielä melko myöhään.
Siivoset lahjoittivat Kansallismuseon ylijohtajalle vakan, jonka oli valmistanut kalantilainen Lauri Yli-Saari. Siivonen kertoi, ettei vakan tekijöitä oikein enää ole. Yli-Saarikaan ei niitä enää tee.
– Lahjoittamamme vakka on valmistunut 2016.
Elina Anttila oli yllättynyt myös juustomuottien moninaisuudesta. Yhtenä harvinaisuutena Siivosen kokoelmassa on kaksipuolinen juustomuotti, jolla on saatu erikuvioisia juustoja. Kokoelmasta löytyy myös iso juustomuotti, jolla on tehty juustoa Turun torilla myytäväksi.
Ylijohtajaa kiehtoi myös pitkä pitopöytä. Hän hämmästeli, missä tilassa monimetrinen pöytä on voinut olla.
– Ennen kylillä on ollut pitopöytä, jota on kuljetettu aina sinne, missä on tarvittu, Anne Siivonen kertoi.
Siivosen kokoelman pitopöytä on lähtöisin Laitilasta Kolsan kylästä ja se on rakennettu 1800-luvun puolivälissä.
Siivoset ovat keränneet Mattilan tilalle valtakunnallisesti merkittävän talonpoikaisesineistön kokoelman. Esineistöä on kertynyt niin paljon, että Pentti Siivonen on niiden säilyttämistä varten hankkinut tilalle vanhoja aittoja muun muassa Pyhärannasta, Vehmaalta, Laitilasta ja Lappi tl:stä. Tila käsittää kaikkiaan 17 rakennusta, joista päärakennus on rakennettu 1750-luvulla.
Kansallismuseon tutkijoiden viime vuotisen käynnin jälkeen Kansallismuseo antoi lausunnon, jossa korostettiin Pentti ja Anne Siivosen laajojen kokoelmien merkittävyyttä. Anttila vahvisti tälläkin käynnillä, että olisi surullista, jos Siivosten kokoelmia ei säilytettäisi kokonaisuutena.
– Tämä on kokonaisuus, jonka rikkominen pienempiin osiin heikentäisi kokoelmien arvoa. Laadun takaa se, että jokainen esine on yksitellen hankittu, Anttila sanoo.
