Matkustan päivittäin Uuteenkaupunkiin kesätöihin Turusta. Koska kaupunki on minulle täysin uusi, oli jonkinlainen esittelykierros paikoillaan. Työkaverini Patrick Paldanius otti esittelyn tehtäväkseen, ja kierrätti minua ympäri kaupunkia, jotta paikat tulisivat tutuiksi.
Kierros alkoi Vanhasta kirkosta, joka komeilee aivan keskustan tuntumassa. Paldanius avasi kirkon historiaa ja katsoimme hautakiviä, minkä jälkeen lähdimme kohti satamaa. Vaikka sää oli pilvinen, nauttivat ihmiset Pakkahuoneen terassilla lounasta ja jäätelöä lämpimän kesäpäivän kunniaksi.
Pakkahuoneelta eteenpäin näimme tuskin ollenkaan ihmisiä, mikä tuntui miellyttävältä verrattuna Turun jokirannan ruuhkaisuuteen. Satamassa voisin istuskella useamminkin, sillä aika tuntuu aina pysähtyvän meren ääniä kuunnellessa.
Matka jatkui satamasta kohti vanhoja puutaloja. Puutaloalue on yksinkertaisesti herttainen. Seuraava talo edustaa aina uutta persoonallisuutta, ja rakennuksissa loistaa värien kirjo. Kaupunki antoi jo kierroksen alussa parastaan.
Puutaloalueelta siirryimme autoon, jolla taitoimme matkan seuraaviin kohteisiin. Paldanius vei minut katsomaan Ruokolanjärveä, Hakametsää ja Itäpuistoa. Olin ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti keskustasta pääsee luontoon. Hakametsässä saa olla omassa rauhassa, sillä korkeat puut ja lintujenlaulu hautaavat lähellä olevan liikenteen kokonaan.
Lisäksi ajoimme muun muassa tehtaiden ja automuseon ohi. Ne katsoimme ripeästi ennen viimeistä kohdetta, joka oli Santtiorannan leirintäalue. Sitä olin odottanut. Halusin nimittäin tietää, missä lähin uimaranta sijaitsee.
Santtioranta oli yllättävän hiljainen, vaikka vesi oli lämmintä, ja aurinko alkoi keskipäivällä hiljalleen pilkistää pilvien välistä. Aloin rannan nähtyäni oitis suunnittelemaan työpäivän jälkeisiä uintireissuja kesälle.
Uimarannan jälkeen kävelimme pienen matkan luontopolkua, jota koristivat kaikenlaiset kasvit ja puiden välistä pilkistävät auringonsäteet. Näimme viimeisessä kohteessa myös arviolta kolmannen parin kauniita joutsenia. Niiden määrä tuli todellisena yllätyksenä, sillä joutsenet ovat minulle harvinainen näky.
Uusikaupunki yllättää ulkopaikkakuntalaisen monella tapaa. Kaupunki on jokseenkin pieni ja hiljainen, mutta se on osa viehättävyyttä. Melkein kaikki Uudessakaupungissa on vähintään pyöräilymatkan päässä, ja syvälle luontoon pääsee keskustasta hujauksessa. Samalla löytää helposti rauhaisan paikan. Tänne tulisin milloin vain nauttimaan kesäpäivistä.
Iines Toivonen
Kaupunki luonnon keskellä
Patrick Paldanius
Synnyin Uudessakaupungissa, ja asuin täällä, kunnes muutin pois korkeakouluopintojen perässä. Palaan tänne silti usein, sillä täällä pääsee nauttimaan luonnon rauhasta.
Toki kaupunkielämässäkin on puolensa, mutta silti vietän mielelläni paljon aikaa Uudessakaupungissa.
Kävin esittelemässä Uudenkaupungin paikkoja työkaveri Iines Toivoselle , joka ei ole Uuteenkaupunkiin aiemmin juuri tutustunut. Alkuun mietin, mitkä paikat täällä ovat sellaisia, jotka on pakko nähdä. Vanha kirkko, totta kai. Pakkahuone, venerannat ja ainutlaatuinen puutaloalue. Tori ja uusi kirkko. Nehän ovat paikat, joissa jokainen täällä vieraileva käy.
Erittäin hienoja paikkoja jokainen, ja erottamaton osa kaupunkikuvaa. Minun täytyi silti oikein miettiä kohteita, sillä minulle nämä osat kaupunkia ovat olleet vain pieni osa, suuren osan ajasta vietin luonnon keskellä eri puolilla kaupunkia. Puistoalueilla, kallioilla, rannoilla.
Paikkoja kiertäessämme kiinnitin itse huomiota siihen, kuinka paljon kaupunki on muuttunut verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Uusia rakennuksia on noussut, julkisivuja ehostettu, puistoista joko poistettu leikkivälineitä, tai tuotu lisää ja uudistettu.
Kehitys ja ajan kulku näkyy, kuten sen kuuluukin, mutta luonto on pysynyt samana.
Kaupunki on paljon muutakin kuin yleisimmät nähtävyydet, niitä toki väheksymättä. Kaupunkimme identiteettiin kuuluvat tehtaat ja merellinen luonto. Mielenkiintoinen kontrasti.
Siinä, missä suuremmissa kaupungeissa näkyy lähinnä ihmisten vaikutus, ja autiomaassa pelkkä luonto, täällä luonto ja kaupunki ovat melko tasasuhtaisesti läsnä.
Toivonen kiinnitti huomiota erityisesti luontoon, sen läheisyyteen. Se sai miettimään, että kenties se on meille itsestäänselvyys, mutta asia, joka monelle on uutta ja mielenkiintoista.
Toivonen mainitsee näkevänsä joutsenia harvoin. Enpä minäkään niitä Turussa näe, mutta täällä pääsen katselemaan niitä päivittäin, aina koiraa ulkoiluttaessa. Juuri se on hienoa Uudessakaupungissa.
