Antaa kaikkien kukkien kukkia

0
Kasvamaan päästetty piennar tuo luonnon monimuotoisuutta rakennettuun ympäristöön.

Lyhyelle sängelle ajellut nurmikkoalueet, päällystetyt jalkakäytävät ja suorassa rivissä kasvavat aidatut tienvarsipuut. Näkymä on tuttu. Kesähelteillä nurmikko kulottuu keltaiseksi, jalkakäytävät hohkaavat kuumuutta ja puutkin näyttävät huonovointisilta.

Ihmisten rakentamilla alueilla luonnolle on kovin vähän sijaa. Varsinkin rönsyilevälle, lajityypillistä elämää elävälle luonnolle. Lokeroimisella ja etäännyttämisellä on hintansa. Tutkimuksissa on todettu, että liian steriilissä ympäristössä kasvavat lapset kärsivät enemmän allergioista ja erilaisista yliherkkyyksistä. Luonnon läheisyys tekee hyvää ihmisen mielelle. Se rauhoittaa ja rentouttaa.

Monimuotoisuuden vaaliminen rakennetussa ympäristössä hyödyttää ihmisiä myös epäsuoremmin. Kasvillisuus parantaa ilmanlaatua ja vaimentaa liikenteen melua sekä monien sääilmiöiden vaikutuksia.

Se tasaa muun muassa lämpötilan ja vedenpinnan äkillisiä vaihteluita. Puita kasvavat puistomaiset alueet viilentävät ympäristöään kesähelteillä jopa useiden celsiusasteiden verran. Ojien ja vesistöjen varrelle jätetyt kosteikkoalueet vähentävät tulvimista rankkasateilla.

Viheralueet kaupungissa tarjoavat ravintoa ja suojapaikkoja lukuisille eläimille. Monet niistä ovat ihmisille hyödyksi. Kimalaisten ja muiden pölyttäjien ansiosta kasvimailta saadaan satoa tänäkin vuonna.

Selkärangattomat pieneliöt huolehtivat maaperän hyvinvoinnista. Hyönteisten moninaisuus houkuttelee paikalle niitä syöviä lintuja, jotka samalla harventavat paarmakantaa ja kesäillassa kiusaavien hyttysten rivejä.

Osa luonnosta voi tuntua myös riesalta. Mitä sitten, jos kurjat, rumat tai pelottavat lajit puuttuisivatkin? Jos paarmat eivät purisi ja hyttyset eivät pistäisi? Eikö elämä olisi parempaa?

Valitettavasti todennäköisin vastaus on ei. Vaikka vain osa eliöistä tuntuu mielekkäältä tai hyödylliseltä, luonnossa on lukemattomia lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Tämä monelta osin ihmisille näkymätön ja tuntematon verkosto ylläpitää tasapainoa, jonka järkkyminen on ikävä kyllä kiihtynyt ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä.

Lajien väliseen verkostoon kohdistuu koko ajan ankarampaa rasitusta monen lajin harvinaistuessa tai kadotessa. Yhteyksiä katkeaa ja monimuotoisuuden kudos haurastuu. Emme voi olla varmoja, mitkä kaikki eliölajit muodostavat elinvoimaista verkostoa kannattelevia vuorovaikutussuhteita. Niinpä on erittäin tärkeää vaalia luonnon monimuotoisuutta kokonaisuudessaan.

Meistä jokainen voi tehdä oman pienen osansa. Tänäkin kesänä voi osallistua elintilaa valtaavien vieraslajien torjuntatalkoisiin, perustaa oman pihan nurmialueen tilalle niityn, ja antaa palautetta meidän jokaisen yhteisistä alueista huolehtivalle kaupungille – jospa jo ensi kesänä näkisimme lisää tienvarsiniittyjä. Sellaisia, joilla kaikki luonnonvaraiset kukat saavat kukkia.

Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän