Bonk on meidän Salvador Dali

0

Ugin Pohjola – Norden kävi kokemassa hauskaa hulluutta Paraisten Salvador Dali – museossa. Omistaja, Ted Wallin, ilmoitti jo ovella olevansa Dalin inkarnaatio maan päällä. Viikset puuttuivat, mutta jutut olivat aitoa dalia. Paikka on lähinnä Dali-aiheinen näyttely, jossa prameat mööpelit seurustelevat Dalin teosten kanssa. Paraatipaikalla on kuuluisa punainen, naisen huulia muistuttava sohva. Näyttää pehmoiselta, mutta onkin kivikova ja kamalan epäkäytännöllinen. Esillä on mm. Dalin krumeluurisia ruokailuvälineita ja täytetty karitsa, joka osoittautui drinkkipöydäksi.

Dali (1904-1989) oli surrealistinen taidemaalari, kuvanveistäjä, käsikirjoittaja, joka muistetaan myös älyvapaista tempauksista. Hän osasi rahanteon. Hän vain signeerasi molemmin käsin tyhjiä paperiarkkeja, joihin painettiin hänen töitään. Tauluista on mahdoton tietää mikä on aito, mikä ei, mutta hänelle ne olivat kuin setelipaino. Lasketaan signeerauksia olleen ainakin 666 erilaista.

Tavaramerkkinä olivat sojottavat viikset. Niihin tarvittiin mehiläisvahaa, hunajaa, raparperihilloa ja unkarilaista hiusrasvaa. Joskus ne oli tehty hiuslisäkkeistä, joista joka hius myytiin korkeaan hintaan. Hän ei muuten koskaan peseytynyt vaan suihkutteli päälleen jasmiinintuoksuja.

Dalin tunnetuin työ ”Muistojen pysyvyys” syntyi Dalin maalaillessa alasti maisemaa ja hänen vaimonsa, Galan, lukiessa hänelle ääneen saksaa. Dali ei osannut saksaa, mutta piti Galan äänestä ja saksan konsonanteista. He nauttivat punaviiniä ja camemberia. Tunnelmaa lisäsi seinäkellon kodikas raksutus. Mutta Dalin mielestä valmis maisema oli aivan liian kesy, jotakin piti lisätä. Hän hypisteli pyhäinjäännöstään, vanhaan sukkaan kiedottua puupalasta ja – Heureka! Heti hän keksi maalata mukaan seinäkellon, joka valui kuin kypsä juusto. ”Aika on muodoltaan hahmoton”, hän lausahti. Taulu päätyi New Yorkin Modernin taiteen museoon.

Opimme kolme Dalin elämänohjetta.1) Käytä liian pieniä kenkiä – pysyt virkkuna. 2) Älä naura – saat ryppyjä 3) Älä harrasta seksiä – se on kiihottavaa. Hän oli itse bakteerikammoinen transvestiitti, joka ei uskaltanut koskettaa edes vaimoaan, Galalla olikin nuoria rakastajia, joille hän maksoi Dalin töillä.

Keskustelimme miksei Ukissa ei ole yhtä kekseliästä museota, ja hoksasimme, että onhan meillä! BONK! Täynnä hauskaa hulluutta. Jostain syystä kaupunkilaiset itse ja kaupungin matkailutoimi sen usein unohtavat, mutta turistit tietävät ja ylistävät. Dali – museossa on sohva ja tuoleja, joilla kukaan ei voi istua, ja Bonkissa koneita, joita kukaan ei voi käyttää. Bonkista puuttuu vain inkarnaatio, mutta tarinat ovat Dalin vertaisia.

Pirkko Arstila

freelancer

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän