Itse en pysty kirjoittamaan oikein millään murteella, sekoituksia on liian paljon (savo, turku, uusikaupunki, helsinki, pirkanmaa = ylöjärvi ja nyt taas uusikaupunki). Tunnenki oikiast väläki olevani suteettisavolainen. Em mää kuiteskaa kirjakiält puhu koton, puhe on noitte sekotust. Yks kiva piirre on, et sama sana merkittee toisel murteel ihan toista asia.
Leivänpaistajani kertos, ett kaua sitte Kuopiossa sukuloidessaan sanos meneväns laiturill konttejans viruttelemaan. Oli siinä sukulaismummolla ihmettelemistä miks niitä tuohikontteja pitää ruveta venyttelemään.
Tossa Sorvakon pururataa kiertäessä, päätä tyhjentäessä ja kuntoa kohotellessa tulee katseltua myös ympäristöä ja sen kasvillisuutta. Lintuje laulu en kuule enä lainkka. Tai senttä viäl vareksen, haraka ja loki ja käe kukunna.
O kiva arvuutel, et muistak viäl kasvitte nimi. Maarian kämmekkä ol tuttu, yks kasvaa aiva pururara viäres. Taik voi niit olla enemmäki siäl mettän piilos, mut punkkie takia ei tee miäl poiket raralt, eikä muutenkka. Mesiangervo ol tuttu, pihasaunio, siankärsämö ja moni muu. Tuomenkehrääjäkoi ol taas tehny harsovaippaa.
Luuli jo kerra, et kurttulehti ruusu o levinny sinnekki. Vanha kasviopas paljasti, et se olki koiranruusu, onneks. Tuli niit kasvei aikoinas 120 kpl kerättyä ja tentattua oppikoulus. Kiva testat paljonks o jääny miäle. En kyl täysi ymmärrätäny aikoinas, mitä hyötty niist ois myähemmäs elämäs.
Ny se hyöty o ehkä siin, et tulee testattu muisti. Se ku alkka täs iäs jo väkisi prakama. Lopuks viäl kiitokse kaupunkin puistoihmisil, vesivauriot ol taas korjattu hianost.
Kake