Kalantilaisuus elää

0

Kalanti-päivät ovat hyvä osoitus alueemme vahvasta kotiseutuhengestä. Vaikka ollaan osa jotain isompaa, kalantilaisuus, pyhämaalaisuus ja lokalahtelaisuus elää edelleen vahvana. Omine kesätapahtumineen.

Toivottavasti tämä perinne jatkuu. Kuitenkin, mitä on kotiseutuihmisten kanssa jutellut, yleinen huoli on aktiiviporukan ikääntyminen. Nuorempia kaivattaisiin kipeästi mukaan tähän tärkeään toimintaan. Ongelma on sama kaikissa yhdistyksissä ja järjestöissä.

Tässä viikonlopussa vietämme kesätapahtumaa kalantilaisessa hengessä. Kalanti liitettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1993, mutta henki elää, kun saamme viettää tätä vielä historiallisissa merkeissä nykyisen kotiseutumuseon pihalla. Myös oman sukuni lähtömailla, isäni äidin puolelta.

Omat ensimmäiset muistikuvani Kalannista ovat jostain 1960-luvun alkupuolelta. Kirkonkylässä oli useampikin kauppa sekä baarikin, josta sai limsaa ja jäätelöä. Muitakin palveluja oli, useampi taksikin. Yhtä juhlaa olikin kun sai Heinoskan ”limusiinissa” matkustella. Turun bussitkin ajoivat Kalannin kautta. Tuokilan kyydissäkin usein kapoista Vehmaan tietä matkattiin. Nyt eivät enää aja.

Jos nykyään on Vahterus, silloin oli saha joka työllisti. Oma meijerikin oli aikoinaan. Ennen kuin maaseudun meijereitä alettiin lopettaa ja yhdistää yhdeksi suureksi keskusmeijeriksi. Kaiken kaikkiaan Kalanti oli noihin aikoihin hyvin pärjäävä maaseutupitäjä. Mikä sitten johti kuntaliitokseen, on oma lukunsa.

Iso kysymys onkin se, miten näitä liitosalueita Kalanti mukaan lukien halutaan kehittää. Jotkut pelkäävät niiden jäävän pelkiksi kuihtuviksi syrjäkyliksi, josta viimeisetkin palvelut kaikkoavat kunnan keskukseen. Kalanti on kuitenkin säilyttänyt muun muassa erinomaisen kirjastonsa, joka sekään ei ole mikään itsestään selvyys pienillä maaseutupaikkakunnilla. Kalannin muista palveluista ja niiden katoamisestakin on käyty vilkasta keskustelua.

Toivottavasti päättäjillämme riittää halua ja intoa näiden alueiden kehittämiseen. Uusikaupunki on niin Kalantia, Pyhämaata kuin Lokalahteakin. Yritystoiminnallekin niissä on varmasti tilaa. Toki tämä edellyttää toimivaa infraa, kuten liikenne- ja tieyhteyksiä sekä niiden kunnossapitoa. Mutta kuten tiedämme valtiolta aina vain vähemmän rahaa tienkunnostuksiin heruu. Vakka-Suomen äänen toivoisikin kuuluvan niin valtakunnallisessa kuin maakunnallisessa päätöksenteossa, jossa sote-uudistustakaan ei tarvinne erikseen mainita.

Kalannin mailla on asuttu jo historiallisen aikojemme alusta alkaen. Toivottavasti vastakin.

Rauno Laine

kirjoittaja tarkastelee

maailmaa Kalannin

Rohijärven vinkkelistä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän