Kansakoulun sali on talon sydän – Leena ja Mikael Renholm ihastuivat vanhaan taloon ensisilmäyksellä

0
Ronja, Mikael ja Leena Renholm viihtyvät parhaiten salin suuren ruokapöydän ääressä. Siinä he lukevat lehtiä, viikkaavat pyykkiä ja viihdyttävät vieraitaan.

Kun Leena ja Mikael Renholm runsaat 15 vuotta sitten etsivät itselleen uutta kotia, oli suunnitelmissa ostaa pieni puutalo ja piharakennus keskustan liepeiltä. He päätyivät kuitenkin ystävän vinkistä katsomaan vanhaa Päivärannan kansakoulua Lokalahdentien varteen Arvassaloon ja suunnitelmat muuttuivat nopeasti.

– Talo oli aivan kamalassa kunnossa. Kaikki ikkunat oli levytetty umpeen, eikä taloon tullut kunnolla edes vettä tai sähköä, Leena Renholm muistelee.

Päivärannan kouluun on kaksi sisäänkäyntiä ja eteistä. Talon itäpäädyn portaikko ja eteinen ovat pääasiallisessa kulkukäytössä.

Jokin vanhassa kansakoulussa kuitenkin viehätti. Renholmit nimittäin ostivat sinä keväänä talon itselleen ja toukokuussa he aloittivat remontin. Talossa on kahdet ulkoportaat, kaksi eteistä, sali, keittiö, työhuone ja kaksi makuuhuonetta.

– Ehkä se oli talon jämptiys, koska seinät ovat just eikä melkein tukevasti suorassa. Koulun tontti on aikoinaan lohkottu Sundholman kartanon maista ja sen lahjoitti koulukäyttöön vapaaherratar Frederique Aminoff. Kylän isännät lahjoittivat suorimmat ja parhaimmat hirtensä lastensa koulun rakentamiseen, joten talo on ensi hetkistä lähtien monelle ollut tärkeä paikka, Leena Renholm kertoo.

Yli 70-neliöinen sali on Renholmien kodin sydän. Sen olo- ja ruokailutilassa viihtyy iltaisin koko perhe.

Ensimmäisenä Renholmit poistivat suuresta yli 70-neliöisestä salista levyt ikkunoiden edestä. Edelliset omistajat olivat hankkineet talon vuonna 1979 ja aloittaneet remontin purkamalla sisäseinistä hirsipinnat esiin. He olivat tehneet suuren työn tiivistämällä hirret pellavalla.

Nyt Renholmien käsittelyn jälkeen vanha luokkahuone kylpee etelän suuntaan olevien ikkunoiden tuomassa valossa ja tilan korkeus korostuu.

– Remontoimme ensin kolme pientä huonetta mutta kunnon keittiötä meillä ei ollut. Tiskasimme käsin saunassa ja odotin viimeisillään Ronjaa. Mikael teki keittiön sinä aikana valmiiksi, kun olin synnyttämässä, Leena Renholm kuvailee.

Salin tapettien sävymaailma on poimittu vanhojen peiliovien alkuperäisten maalisävyjen perusteella.

Salin huonekorkeus on yli neljä metriä ja tilaan mahtuu helposti kolme sohvaa, neljä nojatuolia, useita kaappeja sekä parikymmentä henkeä ympärilleen houkutteleva ruokapöytä. Tilassa on myös runsaasti viherkasveja ja isännän 40-vuotislahjaksi saama tarjoiluvaunu.

– Kouluaikojen kalusteita talossa ei ollut enää jäljellä, mutta salin ja nykyisen keittiön puolella sijaitsevat neljä suurta pönttöuunia vielä kertovat talon vanhasta käyttötarkoituksesta. Nykyään talo lämpenee lähinnä maalämmöllä, Leena Renholm kertoo.

Mikael Renholm sai vaimoltaan Leenalta 40-vuotislahjaksi tarjoiluvaunun, joka oli alun perin löytö nettikirpputorilta.

Salin katseenvangitsijana on massiivinen kattokruunu. Sen kristallit hohtavat kirkkaina ja se on täydellinen pari lattian punasiniseen itämaiseen mattoon.

– Ne ovat todellisia löytöjä, koska satuimme Laitilassa järjestettyyn huutokauppaan päivänä, jolloin satoi kaatamalla. Väkeä oli vähän ja huudot jäivät alhaisiksi, joten huutokauppa keskeytettiin. Mikael kävi hieromassa kattokruunusta ja matosta kauppaa vielä erikseen ja saimme ne todella huokeaan hintaan, Leena kertoo.

Renholmin perheen Esla-koira viihtyy keittiön puusohvalla. Taustalla Ebba Masalinin alkuperäiset koulutaulut.

Seinien ruotsalaisen perinnetapettimalliston 1900-luvun alun tuulia henkivä tapetti sopii väreiltään salista eri huoneisiin johtaviin alkuperäisiin peilioviin. Keittiön kerman värisen tapetin koristeena on punakeltavihreä kukkakuvio.

Koulun entisen opettajattaren huoneessa oli puolestaan räikeän punaisella kukkakuviolla koristeltu tapetti, mutta se maalattiin piiloon kauniin vihreällä maalinsävyllä.

– Löysin kirpputorilta herkullisen keltaiset verhot ja ne suorastaan vaativat parikseen vihreää maalia, joten sain Mikaelin ylipuhuttua ja tapetti maalattiin piiloon, Leena lisää.

Perheen tyttären, 15-vuotiaan Ronjan huoneen tapetti on vaalean kermainen sekin ja siinä on pieniä yksivärisiä kuvioita. Renholmien makuuhuoneen tapetti on heleän keltainen ja 1900-luvun alkuun sopiva.

– Näiden pikkuhuoneiden tapetit ovat Mikaelin entisen työpaikan ylijäämää. Yritys oli remontoinut vanhainkotia ja sieltä jäi rullatolkulla ylimääräistä tapettia. Saimme luvan niiden ottamiseen ja ne sopivat aikakaudeltaan meidän kotiimme hienosti, Leena kuvailee.

Leena Renholm löysi Ikean poistopisteeltä suuren rottinkisen lampunvarjostimen, jonka hän verhoili vanhoilla pitsiliinoilla.

Renholmit ovat käteviä käsistään, joten he ovat säästäneet remonteissa pitkän pennin tekemällä itse. Leena harrastaa myös huonekalujen ja tavaroiden tuunaamista. Nykyään Työveneen työnjohtajana toimiva Mikael on yhdeltä ammatiltaan sähkömies. Suvussa ja lähipiiristä löytyy putkimies ja muitakin remonttitaitoisia ihmisiä.

– Olemme remontoineet taloa vähitellen. Sali valmistui viisi vuotta sitten ja olemme käyttäneet apuna koko lähipiiriämme. Olemme saaneet tavaroita heidän vinteiltään ja varastoistaan, mutta olemme olleet sattumalta myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Renholmit ovat yhä täysin hurmaantuneita kodistaan. Talo on Leenan sanojen mukaan kohdellut heitä hyvin, se on yhä vakaa ja jämerä sekä ennen kaikkea toimiva.

Renholmien huonekalut ovat löytöjä ja aarteita kirpputoreilta, huutokaupoista ja ystävien varastoista.

Neliöitä on runsaasti, mutta säilytystilaa on vanhassa koulussa vähän. Joka ikinen kaappi, laatikosto ja lipasto on tuotu tilaan erikseen.

– Nyt alkaa säilytystilaa olla vähitellen tarpeeksi. Säilytystilojen puute onkin ainoa talon huono puoli.

Renholmien koti on vanha kansakoulu. Koulun kalusteita ei ole enää jäljellä, mutta salissa ja keittiössä on vielä yhteensä neljä vanhaa pönttöuunia.

Salin pönttöuunien vieressä seisoo kalkkimaalilla harmaaksi maalattu suuri kaappi. Sen Leena on ostanut Yläneen entisestä koulukodista.

– Siinä on säilytetty pappien käytössä olleita alboja. On hauskaa tietää, että myös täällä olevilla huonekaluilla on tarina ja historia.

Salin nurkassa seisoo kalkkimaalilla maalattu vanhan Yläneen koulukodin kaappi, jossa papit ovat säilyttäneet jumalanpalvelusvaatteitaan.

Talo ja sopivien huonekalujen etsintä ovat opettaneet Renholmeille kärsivällisyyttä.

– Emme ole tarttuneet ensimmäisenä vastaan tuleviin huonekaluihin, vaan olemme etsineet meille ja talolle sopivinta.

Yksi sopivista huonekaluista on salin 1950-luvulta oleva tiikkipöytä, joka tuli sattumalta vastaan Tukholman lähetyskirpputorilla. Pöytä on yksinään jo kuin taideteos.

– Pöytä on suuri ja painava, mutta saimme sen mahtumaan farmariauton takakonttiin. Köröttelimme se mukana Suomeen ja nyt se sopii täydellisesti harmaiden sohvien ja nojatuolien kanssa, Leena sanoo.

Leena Renholmin työhuoneessa yhdistyvät herkullisen keltainen ja utuisan vihreät sävyt.

Salin suuret valkoiset ruokapöydät ovat myös Leenan entiseltä työpaikalta. Hän on ammatiltaan toimintaterapeutti ja pyörittää omaa yritystään. Aiemmin hän työskenteli psykiatrisessa sairaalassa Uudessakaupungissa, mutta sen toiminta ajettiin alas.

– Kun sairaalan tavaroita kuljetettiin pois ja siellä pohdittiin kuumeisesti, että mitä isoilla ja painavilla puupöydillä tehdään. Keksin, että ne sopivat meidän saliimme ja lupasin viedä ne samana päivänä mukanani. Niinpä meillä on nyt työpajatoiminnassa olleet ruokapöydät, joiden äärelle kokoonnumme lukemaan lehtiä, viikkaamaan pyykkiä tai muuten vain viihtymään, Leena lisää.

Ruokapöydän ja salin ääreen Leena ja Mikael kutsuvat ystävänsä myös juhlimaan isommalla porukalla. Tilassa on järjestetty häitä, hautajaisia, rippi- ja kastejuhlia.

– Ja jouluisin tuomme saliin suuren kuusen ja kutsumme läheiset kylään. Järjestämme mieluummin itse juhlat kuin kierrämme jouluaattona ympäri maakuntaa, he kertovat.

Renholmit arvostavat vanhan talon historiaa ja kokevat olevansa osa pitkää tarinoiden jatkumoa. He haluavat ylläpitää ja säilyttää rakennusta, jotta tarina säilyy heidän jälkeenkin.

Talo on ollut useasti mukana Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtumassa ja niin on myös tulevana syksynä. Aiempien tapahtumien aikana talossa kouluaan käyneet oppilaat ovat pysähtyneet kertomaan heille omia tarinoitaan.

– Yksi kertoi asuneensa kaupungissa Salmen alueella ja hän hiihti koulumatkat talvisin. Toinen kertoi, että salin itäpäädyssä oli nurkka, johon joutui seisomaan, jos sai nuhteita jostain. Olemme myös kuulleet, mihin kaurapuuropäivinä yritettiin piilottaa puuroa, jotta sitä ei joutunut syömään. Vanhojen oppilaiden tarinat ovat tehneet talon meille eläväksi ja arvokkaaksi.

Kansakoulua on nyt Renholmien käsissä remontoitu yksi kokonainen kierros. Seuraavaksi Leena haluaisi keittiöön pieniä muutoksia.

– Keittiöön tulee seuraavaksi saareke. Ja salin nurkan alla sijaitsevan holvikellarin kattoa pitäisi korjailla, jotta saisimme sinne jossain vaiheessa tehtyä kovasti haaveillun viinituvan, Leena suunnittelee.

Uudenkaupungin vanhat talot -tapahtuma järjestetään 3.-4. syyskuuta. Tapahtuman aikana kaupungissa on kymmeniä avoimia puutaloja, joihin pääsee tutustumaan pääsylipun avulla.

Ronja Renhomin rippijuhlia on vietetty tänä kesänä. Sen takia piharakennuksen seinään on tehty taulujen kehyksistä sopiva valokuvaustausta.

Fakta
Päivärannan kansakoulu

Rakennettu 1901.
Vihitty käyttöön 1909.
Tontin lahjoitti vapaaherratar Frederique Aminoff.
Koulun hirret tulivat kylän isänniltä.
Lapset siirtyivät Päivärannan koulusta lopulta Haapaniemen kouluun.
Renholmit ostivat talon 15 vuotta sitten.
Rakennuksessa oli kaksi luokkahuonetta, joista toista käytettiin veiston ja liikunnan opetukseen.
Rakennuksen toisessa päässä oli johtajaopettajattaren asunto sekä opettajien huone.
Myöhemmin talon pihalle rakennettiin koulun keittola.
Sen jälkeen pihalle on tehty myös saunarakennus sekä airbnb -käytössä oleva muualta tuotu savusauna.
Pihalla on myös hallirakennus Mikael Renholmin korjausprojekteille.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän