Kilpailu Lyhtyjen yön vilttipaikoista kovenee – Perinteinen tapahtuma täyttää ensi vuonna 30 vuotta

0
Kai Hellén toi vilttiä paikalle torstaina hieman yhdeksän jälkeen aamulla.

Vallimäki peittyy erilaisista vilteistä ja istuinalustoista lyhtyjen yön aikaan. Kyseinen käytäntö on ollut Crusell-naisten suunnittelemassa ja järjestämässä tapahtumassa käytössä jo alusta asti, vuodesta 1993.

Crusell-naiset on järjestö, joka perustettiin myöskin vuonna 1993.

– Se oli tämmöinen Uudenkaupungin Sanomien haastattelu, jossa mainitsin, että pitäisi perustaa Crusell-naiset. Seuraavana aamuna oveen koputettiin, kertoo Pirkko Arstila , joka toimi tällöin tiedottajana. Arstila kertoo ovella olleen nainen, joka oli heti ajatuksesta innostuneena osallistumassa toimintaan.

– Aikanaan Neuvostoliitossa oli järjestelmä, että yksi järjestää paikan, toinen ohjelman, kolmas taputuksen, toteaa Arstila vitsikkäästi. Crusell-seuralla oli paikka ja tapahtuma, mutta taputtajat, eli tukijat puuttuivat. Siispä Crusell-naiset astuivat kuvaan.

– Katsottiin, että Crusell-seuran tukena on hyvä olla naisjärjestö. Tarkoituksena on ollut kerätä varoja Crusell-seuran toiminnan tukemiseksi, mainitsee puolestaan Crusell-naisten nykyinen puheenjohtaja Tuija Vaurio .

Mäelle saapuu ihmisiä tasaiseen tahtiin valmistelemaan paikkaansa iltaa varten.

Helena Hörkkö  on saapunut paikalle tuomaan vilttiä tyttärenpoikansa Juuso Känsäkosken kanssa. Känsäkoski on saapunut Uuteenkaupunkiin Oulusta asti.

– Melkein joka kesä tulee käytyä Lyhtyjen yössä, hän kertoo.

Hörkkö toi vilttiä noin puoli kymmenen aikaan torstai-aamuna. Vapaita paikkoja löytyi vielä, mutta lukuisia vilttejä oli jo paikalle tuotu.

– Täytyy varata paikka riittävän ajoissa. Eilen illalla ensimmäiset tuoneet, hän kertoo.

Aikaistuneen ajankohdan on myös Kristiina Kari huomannut.

– Se on joka vuosi aikaistunut, milloin pitäisi tuoda, perheensä kanssa paikalle tullut Kari toteaa.

Hyvän paikan varmistaminen on monelle tärkeää. Tapahtuma on suosittu, joten viime tipassa paikkaa voi olla vaikea löytää. Jokaisella on myös hieman erilaiset tarpeet paikan suhteen.

– Sellainen paikka, mistä näkee hyvin lavalle ja ei ole liian jyrkässä rinteessä. Pienten kanssa se, että pääsee hyvin liikkeelle. Ennen heitä se ei ollut niin tarkkaa, Kari kertoo ihanteellisesta kohdasta.

Kiristyneen paikkakilpailun vahvistavat myös Tuija Vaurio ja kulttuuripalvelujen vastaava Petri Hatakka .

– On ehdottomasti. Alkuun siellä oli helppo saada paikka vielä iltapäivällä. Nyt kaikista valppaimmat käyvät edellisenä iltana, Vaurio kertoo.

– On aikaistunut. Nyt vilttejä tuodaan päivää aiemmin. Selkeästi pientä kilpailua siinä, toteaa Hatakka.

Hatakan mukaan ihmisten innokkuus on hienoa, mutta joitain ongelmiakin siitä voi koitua.

– Siinä mielessä haasteellista, kun lava ja esiintymisalue pitää rakentaa. Kun edellisenä päivänä tuodaan, viltit voivat olla tiellä, Hatakka kertoo.

Mikäli viltit ovat tiellä, niitä joudutaan siirtämään. Esiintymisaluetta aletaan pystyttämään vasta tapahtumapäivän aamuna, joten edellisenä päivänä tarkkaa aluetta ei vielä näy.

Lyhtyjen yö on ollut suosittu jo alusta lähtien. Mainostus ei ole koskaan ollut suurta, ja tilaisuutta ei ole haluttu kaupallistaa. Tilaisuuteen ei ole esimerkiksi hyväksytty ulkopuolista ruoan tai juoman myyntiä.

– Todellakin on ollut suosittu tapahtuma. Se on laajentunut koko ajan. Kun idea syntyi, se levisi kaveri- ja tuttavapiirin kautta. Kun juttu levisi, alkoi tulla enemmän ja enemmän väkeä, Tuija Vaurio kertoo.

– Ensin tapahtuma kuiskattiin tuuleen, jännitettiin, tuleeko ihmisiä. Sitten aloin kuulla kaupoissa, että oletko kuullut, että Vallimäelle voi mennä, Arstila kertoo.

– Toivon, että pysyy ei-kaupallisena juhlana. Silloin kun tulee kaljateltat, se on menetetty, Arstila toteaa. Myöskin Vaurio kertoo, ettei tilaisuuteen koskaan ole hyväksytty oluen tai lakritsan myyntiä. Halukkaita myyjiä on ollut.

Näkyvyyttä tapahtumalle Arstila toivoo lisää.

– Ei yhtenäkään vuonna lyhtyjen yötä ole korostettu lainkaan. Ulkopaikkakuntalaisilla ei ole aavistustakaan, että on tällainen. Pitäisi ohjelmistossa mainita, että tämä on pikniktapahtuma, Arstila toteaa, ja ehdottaa myös tapahtumajulistetta.

Lyhtyjen yö on jo perinteikäs tapahtuma. Moni on käynyt tapahtumassa vuosien, vuosikymmenten ajan.

– Joka vuosi olen tuonut viltin. Niin monta kymmentä vuotta, että en muista milloin ensimmäisen kerran, kertoo Kai Hellén , joka toi paikalle viltin, ja pohjalle kaksi räsymattoa.

– Vieraita ihan Ugin ulkopuolelta, hän kertoo illalla paikalle tulevasta seurueesta.

– Ollaan mekin varmaan 25 vuotta käyty. Joka vuosi kun vaan on, nyt ollut kahden vuoden tauko, kertoo puolestaan Helena Hörkkö.

– Nyt voi sanoa jo, että seuraava ja sitä seuraava polvi on siellä, toteaa Vaurio. Myös Arstila toteaa saman asian.

Kristiina Kari ja Petteri Nieminen ovat hekin useasti Lyhtyjen yössä käyneet. He, ja lapset Soila ja Lauri Nieminen odottavat iltaa innolla. Luvassa on piknikherkkuja.

– Ne on koko illan toiseksi tärkein asia, Kari naurahtaa.

Myös Hörkkö ja Hellén mainitsevat piknikeväät.

– Jos katsoo eväskoreja, mitä ihmisillä alkuun oli, nehän oli vaatimattomia. Nyt on juustotarjottimet ja samppanjat ihmisillä mukana jo, kertoo Vaurio.

Lyhtyjen yön suurinta antia lienee yhteisöllisyys. Erilaiset kaupunkilaiset ja ulkopaikkakuntalaiset tapaavat tapahtumassa toisensa.

– Eilen kävin taas katsomassa. Siellä on kaikki väestöryhmät Ugissa edustettuna. Mä olen aina hirveän onnellinen, kun on Lyhtyjen yö, Arstila korostaa tilaisuuden yhteisöllistä luonnetta.

Patrick Paldanius

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän