Koukussa pyöräilyyn

0
Pyörien kanssa vasemmalta Hilkka Knaapinen, Irmeli Saajola, Sirpa Ala-Pietilä, Auli Ihala ja Paula Ruottinen.

Neljässä päivässä saa hyvän kuvan Varsinais-Suomen saaristosta. Siinä ajassa ehtii myös polkea pyörällä noin 210 kilometriä. Hilkka Knaapinen , Auli Ihala ja Paula Ruottinen olivat mukana viiden hengen porukassa, jolle saariston kiertely on jo perinne.

– Kymmenen vuotta tuli tänä kesänä täyteen, Ruottinen kertoo.

Naisten tie on vienyt joka vuosi saaristoon. Reitit ovat hieman vaihdelleet, mutta pääasiassa on kierretty Turun ja Ahvenanmaan saaristoa.

– Olemme oikein koukussa pyöräilyyn. Se on tosi hyvä harrastus, Knaapinen kuvailee.

Pyöräretkillä on ollut yleensä mukana 5–6 uusikaupunkilaisnaista.

Kolmikko kehuu Uudenkaupungin pyöräilymahdollisuuksia. Hyville pyöräteille, kauniiden maisemien ääreen pääsee hetkessä. Hieman pidemmällä saaristossa pyöräily on vielä astetta suurempi elämys.

– Matkoilla tapaa aina toisia pyöräilijöitä ja esimerkiksi oululaispariskunta kuvaili, että ihan kuin ulkomailla olisi, Knaapinen muistelee.

Tärkeintä matkalla on ennakointi. Lautta- ja lossiaikatauluista kannattaa ottaa etukäteen selvää ja majoitukset on varattava etukäteen, naiset muistuttavat.

Matka osui tällä kertaa, kuten monta kertaa aiemminkin, alkukesään, jolloin teillä ja majapaikoissa ei ole vielä täyttä, mutta mitä pidemmälle kesä etenee, sitä enemmän on ruuhkaa.

Matkatavarat kulkevat pyörälaukuissa, joten liikaa ei voi pakata mukaan.

Reissun ensimmäinen lauttaosuus vei Kustavin Heponiemestä Iniöön. Ensimmäisen yön pyöräilijät viettivät Mossalassa.

Sieltä matka jatkui Korppoon, Nauvon ja Seilin kautta Rymättylään. Matkalla riitti pysähdyksen arvoisia kohteita.

– Kävimme tervehtimässä viime vuoden majoituspaikan pitäjiä. He muistivat vielä meidät. Ihmiset saaristossa ovat niin ystävällisiä ja välittäviä, Knaapinen kertoo.

Vain pieni sadekuuro osui matkalle ja sekin aamuyölle. Rymättylän hieman mäkisempi maasto tuotti pieniä vaikeuksia, mutta niistäkin selvittiin.

– Minulla ei ole sähköavusteista pyörää, niin oli aika raju matka, Ruottinen naurahtaa.

Ruottista lukuun ottamatta muilla on sähköavusteiset pyörät. Ihala oli aluksi ajatusta vastaan, mutta mies sai puhuttua hänet ympäri.

– En enää vanhalla pyörällä lähtisikään, Ihala toteaa.

Naiset koukkasivat vielä Velkuanmaalle, josta oli aika suunnata Taivassalon kautta kotiin. Ihalan mielestä matka meni hetkessä.

– Ei ole yhtä kohokohtaa, vaan se, kun hyppää pyörän selkään ja pääsee matkaan, hän kuvailee.

Reissua odotetaan ja suunnitellaan pitkään. Ja siitä myös nautitaan matkan varrella.

– Tärkeintä on jatkumo. Aamulla tietää, että edessä on seuraava kohde, Ihala sanoo.

Kaukaisin piste, missä naiset ovat käyneet on Kökar Ahvenanmaan puolella, jonne lauttamatkakin on hieman pidempi.

Ensi kesän reitistä ei ole vielä puhuttu, mutta todennäköisesti saaristo vetää silloinkin.

Pientä ajatusleikkiä naiset kuitenkin kävivät, voisiko reviiriä laajentaa. Pyörän voisi ottaa junaan ja matkustaa kauemmas.

Ennen sitä edessä on vielä syksymmällä toinen vähän lyhyempi reissu. Lisäksi kaikki pyöräilevät viikoittain lähiseudulla noin 30 kilometrin lenkkejä.

Irmeli Saajolan ideasta alkaneet reissut ovat ennen kaikkea hauskanpitoa ja yhdessä olemista. Matkalla kulkevat luonnollisesti pelikortit mukana.

– Se tunne, mikä on ihan koko matkan ajan, on järjettömän hieno, Ihala kuvailee.

– Liikunnasta tulee fyysisesti hyvä olo ja samalla näkee kaikkea matkalla, Knaapinen sanoo.

– Ei niitä maisemia näkisi auton ikkunasta, Ruottinen jatkaa.

Vaaratilanteita tai kolareita ei ole matkoilla sattunut. Ruottinen muistelee, että ainoa kommellus on ollut, kun Ihalan pyörästä puhkesi kumi. Silloinkin majoituspaikka ja apu oli lähellä.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän