– Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1999 lähtien ja edes koronavuodet eivät lopulta tuoneet taukoa. Tapahtuma on aina ollut hyvähenkinen ja leppoisa. Väkeä saapuu paikalle lähikunnista, mutta myös ympäri Suomen. Ihmisten kanssa käydyt keskustelut ja kohtaamiset ovat monelle se tärkein juttu, Sainio summaa.
Silloin runsaat parikymmentä vuotta sitten Sainio olisi alun perin halunnut järjestää antiikkimessutapahtuman Nopperlan kartanon pihapiirissä, mutta muut alan ihmiset olivat sitä mieltä, ettei ”Lokalahden puskiin” kukaan antiikin perässä aja.
– Mutta ajoimmehan mekin Tampereelle, Turkuun, Saloon tai Helsinkiin. Päätimme siis itse järjestää meidän näköisen tapahtuman ja antiikkimarkkinat osoittautuivat suosituiksi jo heti ensimmäisestä vuodesta lähtien, Sainio lisää.
Antiikkimarkkinoille Sainio valitsee mukaan sellaisia myyjiä ja yrittäjiä, joiden tuotteet eivät pahasti kilpailisi keskenään. Tänä vuonna luvassa on muutamia käsityönäytöksiä sekä jo perinteeksi muodostunut maalaisten tori. Paikalla on myös rompetorimyyjiä sekä buffet.
– Tuleepa meille yksi pariskunta myymään oliiviöljyä ja antiikkia Italiasta asti, hän lisää.
Tällä hetkellä kysyttyjä ovat selkeälinjaiset ja yksinkertaiset talonpoikaishuonekalut. Myös 1960–1970-lukujen selkeälinjaisuus viehättää monia.
Tiikkihuonekalujen kysyntä on yhä kova. Myös vanhoja ryijyjä ja raanuja kysytään selkeästi sisustettujen kotien seinien väriläiskiksi.
– Ja taidelasi, posliini sekä pelti- ja puutavara kiinnostaa ihmisiä vuodesta toiseen. Design-esineillä on aina vakaat markkinat, mutta muiden tuotteiden kysyntä ja tarjonta vaihtelee vähän muodin mukaan, Sainio toteaa.
Sainio kertoo itse uskovansa vanhoihin huonekaluihin, koska niitä ei synny enää mistään lisää.
– Esine tai huonekalu luokitellaan antiikiksi vasta siinä vaiheessa, kun se on vähintään 100-vuotias. Vanhat käsintehdyt huonekalut kestävät vuosikymmenestä toiseen ja ne eivät mene miksikään. Siksi minäkin haluan antiikkia myydä, Sainio summaa.