Nuorisopalvelut voisivat ottaa mallia 80-luvulta

0

Äitini puhuu usein nuoruudestaan. Hänen kertomansa mukaan 80-luvulla Turussa joka lähiössä oli nuorisotalo, joiden lisäksi nuoret viettivät aikaa yökahviloissa ja limudiscoissa. Nuorisotaloissa oli erilaisia pelejä ja nuorten omia bändikeikkoja. Limudiscot olivat maksullisia, mutta niissä tarjottiin oikeasti limua, ja siellä sai tanssia ja tavata ihmisiä myös koulun ja harrastusten ulkopuolella. Jo nuorten oleskelupaikkojen määrä 80-luvulla kuulostaa minun korvaani lähes utooppiselta.

Omina teiniaikoinani, eli vielä muutamia vuosia sitten, muistan viettäneeni aikaa ystävien kanssa lähinnä ulkona. Syömään meneminen oli ylellisyys töitä tekemättömälle yläkouluikäiselle, sillä vähäistä rahaa pisti mieluummin säästöön kuin kuluttaisi kymmentä euroa leivokseen ja pieneen kahviin.  Ostoskeskuksessa Hansassa taas hengailivat lähinnä ”hansalapset”, joiden ajanviettoon kuuluivat tupakan polttelu ja tappeleminen. Sieltäkään en ymmärrettävistä syistä löytänyt kohtaamispaikkaa kavereideni kanssa.

Ulkona ikävää taas oli se, että illalla tuli kylmä ja sateen sattuessa suunnitelmat saattoivat jopa kokonaan peruuntua.

Jossain vaiheessa tapana oli mennä porukalla urheiluhalliin tai jalkapallokentälle potkimaan palloa, mutta sekin muuttui. Raunistulan kentälle tulivat lukot elleivät valvontakameratkin, ja Impivaaran jalkapallohalli oli aina niin täyteen varattu, ettei sinne enää koskaan mahtunut.

Lopulta tuntui, ettei minulle nuorena ollut paikkaa. Paikkaa kaverin kanssa juoruamiseen tai harrastamiseen.

Nuoriin kohdistetaan nykypäivinä paljon huolta, joka esitetään hyvästä tarkoituksesta huolimatta usein syyttävällä sävyllä. Lapset viettävät liikaa aikaa puhelimillaan, lapset eivät leiki tarpeeksi. Mielenterveysongelmat vain kasvavat, ja yksinäisyys lisääntyy.

Yksittäisen nuoren ongelmiin haetaan ratkaisua usein koulukuraattorilta tai -psykologilta, jotka saattavat auttaa yksinäistä lasta käsittelemään tunteitaan. Tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle yksinään riitä, etenkin koska ongelmia ilmenee jo laajemmin. Yksinäiselle ja etenkin koulukiusatulle lapselle on tärkeää löytää tekemistä ja kavereita myös koulun ulkopuolelta. Siksi esimerkiksi koulun erilaiset kerhot eivät riitä paikkaamaan monipuolista nuorisotoimintaa.

Ja vaikka lapsen yksinäisyyteen puututaan koulussa, etenkin kesäaikaan voi tekeminen olla vähissä. Koulut kerhoineen ovat lomalla, ja niin ovat myös kaverit. Lapsi voi löytää itsensä entistä yksinäisempänä, kun vanhempi on töissä, ja itse jumittaa päivät pitkät kotona. Silloin jonkinlainen matalankynnyksen paikka, jonne alueen lapset voivat kerääntyä touhuamaan, on yhä tärkeämpi. Ilman paikkaa, tekemistä tai seuraa lomapäivät kuluvat helposti kännykän selaamiseen.

Kuten aiemmin mainitsin, sai äitini rymytä nuorena limudiscoissa. Itse kävin koulun halloween- ja ystävänpäivädiscoissa, jotka olivat ihan kivoja. Loppujen lopuksi siellä olivat aina kuitenkin samat naamat, joita näen jo viitenä päivänä viikossa. Ei siis mitään muuta uutta kuin koulun seinät pahvisydänten koristamana.

Kuuntelen äitini tarinoita kateellisena. Hän muistaa teiniajoiltaan Ruissalossa raikuvan musiikin ja sen, että tanssilattialta juostiin ulos ja veteen uimaan. Minä taas muistan sen, kuinka koulun liikuntasalissa seisottiin tanssimisen sijaan.

Toki yläkouluiästä siirrytään lukioikään, jolloin aletaan järjestää omia, vähän villimpiä juhlia. Kotibileissä juodaan omatekoisia drinkkejä, joissa mehupitoisuus on huolestuttavan pieni, mikä johtaa ainakin useimmille hauskaan alkuiltaan. Hauskuus kestää pari tuntia, ennen kuin ensimmäinen alkaa oksentamaan, toinen hajottaa jotakin ja kolmas itkee ilman syytä. Useimmiten myös poliisit saapuvat paikalle viimeistään siinä vaiheessa, kun koti on jo täyttynyt tuiki tuntemattomista ja epäilyttävistä ihmisistä.

Koulujen discoille ja kotibileille kaivataan jotakin rentoa välimuotoa, jossa lapset saisivat irroittautua arjesta ja pystyisivät tekemään uusia ystäviä. Mihin siis jäi tämä aiemmin toimivaksi osoitettu konsepti: limudisco?

Iines Toivonen

Kirjoittaja on juuri

20 vuotta täyttänyt

nuori kesätoimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän