Selkämeren tila ja massiiviset kalankasvatushankkeet

0

Kustaviin Isonkarin länsipuolelle suunnittellaan osana Kalavaltio-hanketta massiivisia kalankasvattamoja. Lupahankkeessa asiallla on Metsähallitus, mukana ovat myös Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus. Majakkasaaren ympäristön ohella hankkeen vaikutuspiiriin joutuisivat Isokarin pohjoispuoliset Selkämeren vielä luonnontilaiset luodot, uloimpana niistä kuvan Hylkeenriutat.

Ilman kalankasvatustakin Selkämeren tila on huolestuttavasti heikkenemässä, varoittavat tutkimustulokset. Vaikka Selkämeren on ajateltu karuna, melko syvänä ja kynnyksen takana olevana merialueena, kestävän paremmin eteläisiä merialueita riivaavia ravinneongelmia. Selkämerikään ei näytä säästyvän vakavilta ongelmilta. Samentuminen tai ruskistuminen vaikuttaa vedessä lähes kaikkeen kasveihin, selkärangattomiin sekä myös kaloihin ja muihin eliölajeihin.

Etenkin suometsistä ja entisiltä soilta lähtevät valumat ovat uuden tutkimuksen mukaan muuttaneet Selkämeren tilaa huonommaksi. Tilanteen uskotaan ilman suojelutoimia jatkuvan. Huononeminen alkaa näkyä lisääntyvinä leväkukintoina laajemmin myös läntisillä merialueilla.

Lausunnossaan EU:n meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Suomen ohjelmaan vuosille 2021-27 Selkämeren kansallispuiston ystävät ry toteaa, että nyt käsiteltävät ns. kehittämisstrategiat eivät puutu ongelmien juurisyihin, vaan pyrkivät etsimään keinoja kestävän kehityksen potentiaalin ylittävään vielä lähes luonnontilaisten ekosysteemien teolliseen käyttöön. Siten niitä ei voi tarkastella lainkaan yhteiskunnan kehittämisen osastrategioina vaan ainoastaan teollisen toiminnan kehittämisohjelmina, jotka itseasiassa muodostavat konkreettisen uhan Selkämeren kansallispuiston lakisääteiselle luonnonsuojelulle, yhdistys toteaa lausunnossaan.

On paradoksaalista, että vesiviljelyn kasvavaa ravinnekuormaa on ajateltu ohjattavaksi merentilaluokitusten mukaisille puhtaimmille osa-alueille. Tuossa lausunnon tekstissä viitataan siihen, että koska Saaristomerelle ei rehevöitymisen vuoksi sallita enää lisää kalankasvatusta, sitä sijoitetaan vielä toistaiseksi puhtaammalle Selkämerelle.

Meriemme hoidon näkökulmasta lähtökohta on väärä. Emme voi tasapuolistaa kehitystä suuntaan jossa meriemme tilaa huononnetaan tasapuolisesti. Lähtökohtaisesti oikea tapa on parantaa meriemme tilaa, jonka tulevaisuuden lukuisat asiantuntijat näkevät uhanalaiseksi. Tähän kuvioon massiiviset kalankasvatushankkeet sopivat huonosti.

Maatalouden näkökulmasta on suurta tuhlausta antaa ravinteiden valua pelloilta rehevöittämään Selkämerta, kun niiden käyttötarkoitus on lannoittaa viljelyksiä. On kaikkien etu, että tähän tilanteeseen saadaan muutos. Maanviljelijöistä monet ovat tilanteen tajunneet ja lähteneet omatoimisesti kehittämään elinkeinoaan kestävän kehityksen suuntaan. Tätä kehitystä tulee tukea.

Tällä hetkellä suunnitelmat kalankasvatusmäärien massiiviseen lisäämiseen Selkämerellä ovat todella huolestuttavia. Nyt käsittelyssä olevien, Isokarin länsipuolelle kaavailtujen kahden laitoksen kasvatusmääriksi on kaavailtu 489 000 kiloa tai 986 000 kiloa per vuosi.

Paikkavaihtoehdoista pohjoisemman voisi unohtaa heti kättelyssä. Majakkasaaren luonnonympäristön ohella hankkeen vaikutuspiiriin joutuisivat Isokarin pohjoispuoliset Selkämeren vielä luonnonoloiltaan neitseelliset luodot, uloimpana niistä Hylkeenriutat (kuva).

Eteläisintä vaihtoehtoa pitäisi sitäkin siirtää viitisen kilometriä länteen ja kasvatusmäärä puolittaa, mikäli laitoshanketta ylipäätään halutaan pitää hengissä.

Leväkukintoja ruokkivien ravinteiden kanssa orgaanisen aineksen valumat kuluttavat meren happivaroja. Jos happivarastot heikkenevät liian paljon, etelämpää tuttu ja vaikeasti hoidettava vesistön sisäinen itseään ruokkiva kierto voi käynnistyä toistuvine levälauttoineen.

Selkämeren tilaa on seurattu ja selvitetty paljon vähemmän kuin Suomenlahdella ja Saaristomerellä, esim. kattavaa seurantaverkkoa ei täällä ole. Tutkijat eivät pysty tällä hetkellä arvioimaan esim. sitä miksi leväkukinnot ovat jo levinneet myös Selkämerta pohjoisemmaksi Merenkurkkuun. Sekin saattaa olla osoitus Selkämeren huononevasta kunnosta.

Kalankasvatuksessa käytettyä ravintoa on viime vuosikymmeninä kehitetty ympäristöystävällisempään suuntaan, kasvatusmäärien yli kymmenkertais lisäämistä Selkämeri ei kestä varsinkaan kun vesistöjen tilan kohentaminen vaatii jatkossa yhä tehokkaampia toimia.

Paineiden kotimaassa kasvatetun kalansaannin turvaamiseksi ei anna lupaa unohtaa Selkämeren tilan kokonaisvaltaista tarkastelua. Metsähallitus ja hankkeessa mukana olevat Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus ovat viranomaistahoja, joilla liiketaloudellinen tehokkuus ei saa olla määrävä tekijä.

On edettävä harkitusti pienin askelin ja niiden vaikutuksia arvioiden sekä sijoituspaikkojen että kalankasvatusmäärien osalta. Kokonaissuunnitelman tavoitteet saada Selkämeren tila paremmaksi on oltava se joka viime kädessä ratkaisee kasvattamojen koon, määrän ja sijaintipaikat.

Luonnonkalan saatavuuden hyväksi on iso sarka kynnettävänä sen kannankasvun, kalastuselinkeinon ja jalostuksen turvaamiseksi. Oma paikkansa vesistöissämme on toki myös kalankasvatuksella, oikeassa paikassa ja oikealla mitoituksella toteutettuna. Esim. sijoituspaikkasuunnittelulla, jossa vanhoja liian mataliin vesiin ja aroille alueille sijoitettuja kalastusaltaita siirretään ulommas syvempiin vesiin, on mahdollista samoilla päästöillä lisätä kasvatusmääriä jo melkoisesti.

Tällä hetkellä Suomessa maalle rakennetut ns. suljetunkierron kalankasvattamot vaativat vielä kehittämistä, mutta laitosten suhteen ollaan silti optimistisia, kannattavuuskin löytyy kun tekniikkaa parannetaan ja sitä opitaan käyttämään. Suomessakin tähän kehitystyöhön kannattaisi nyt panostaa.

Omat kokemukseni vesien tilan seurannassa perustuvat pääosin vuonna 1978 perustetun kalankasvatuslaitoksen ja sen teurastamon sekä 1963 perustetun lannoitetehtaan nykyiseltä nimeltää Yaran välisille merialueille.

Päästöistä johtuen alueen vedet ovat hyvin leväherkkiä tuoreimpana esimerkkinä tänä vuonna hyvin aikaisin, jo juhannusviikonvaihteessa, alkanut sinileväkausi.

Kalankasvatuksen vaikutukset ovat paikallisia ja nyt kalankasvatuksen rajut laajennussuunnitelmat kohdistuvat Selkämeren rannikkokaistalle. Saatoin mielipteeni Isokarin kalankasvattamojen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa valmisteleville 20.6.22 päättyneen YVA-kuulemisen yhteydessä. Seuraavaksi arviointiselostuksen nähtävilläoloaikana siitä voi taas ilmaista mielipiteensä ja olla yhteydessä päättäjiin. – Nyt on hankkeisiin vaikuttamisen aika.

Palaan muihin hankkeisiin myöhemmin.

Ilmo Suikkanen

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n hallituksen jäsen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän