Uusikaupunki kansainvälisen tiedonvälityksen napana

0

Kesäaikaan on loistava tilaisuus bongata edellisten sukupolvien hautoja. Samalla tulee sekä Suomen maa että historia tutuksi. Tänä kesänä Eva-serkkuni tarttui rattiin suuntana Uusikaupunki.

Nykyään autoteollisuuden ailahteluiden mukaan elävä pikkukaupunki oli kerran kansainvälisen tiedonvälityksen napa.

Uudenkaupungin hautausmaalla meidät yllätti rankkasade. Hautausmaalta ei löytynyt merkittyä aluejakoa, mutta sateen laantuessa työmaaparakista purkautui innokkaita ja avuliaita puistotyöntekijöitä. Serkkuni, jolla oli sateenvarjo lähti etumatkaan ja kun menin perässä, ohi juokseva nainen osasi jo iloisesti ilmoittaa, että tuolla on Langercrantzin hauta.

Alueesta vastaavat naistyöntekijät surivat sitä, että entinen hoitohauta oli nyt jäänyt muutaman vuoden kukittamatta. Kun vaihdoin asuntoa, lasku oli mennyt vanhaan osoitteeseen. Ilahtuneena meidän kohtaamisesta naiset kokoontuivat haudan ympärille ja jaksoivat kuunnella tarinaa sekä vanhempiemme äidinisästä että lennätintoiminnasta, joka täältä käsin 150 vuotta sitten rikkoi tiedonvälityksen rajoja.

Olivatpa jopa sitä mieltä, että tästä pitäisi kirjottaa lehteen ja kertoa hautausmaan oppaalle.

Vanhempiemme äidin isä Arthur Björn Lagercrantz toimi 14 vuotta lennätinmekaanikkona Uudessakaupungissa. Viimeiset vuotensa mekaanikkojen esimiehenä. Alkuaan Arthur Björn oli kelloseppä, Pietarissa mestarinkirjansa hankkinut. Uuden ajan tekniikka kiinnosti kuitenkin enemmän.

Maailman eri kolkkia yhdistävä lennätinyhtiö oli tanskalainen, Det Store Nordiske Telegrafselskab perustettu 1869. Morseaakkosilla naputetut viestit välitettiin silloin vielä kaapeleitten kautta. Lennättimen alkupää sijaitsi Islannissa ja lyhyin matka Ruotsista Suomeen oli merikaapeli Grisslehamista Uuteenkaupunkiin. Venäjällä viestit lähetettiin Viipurista Uralin yli ja läpi koko maanosan Tyynenmeren Vladivostokiin asti.

Lennätin teki Uudestakaupungista monikielisen ja kansainvälisen, ja se heijastuu hautakivien nimissä. Arthur Björn löysi kahdelle tyttärelleen aviopuolisot omalta työpaikaltaan. Anna nai Frans Henrik Starckin, joka siirtyi Viipuriin ja sai ennen kuolemaansa tehtäväkseen suunnitella itsenäisen Suomen lennätintä. Isäni Björn Starck syntyi Uudessakaupungissa 1899. Inezin puoliso oli tanskalainen Hans Christian Wendrich, jonka asemapaikaksi tuli myöhemmin Pietari. Wenrich menehtyi 1912 Etelä-Ruotsin Malmslättenin suuressa junaonnettomuudessa. 22 kuolonuhrin joukossa oli myös Wendrichin nuori poika, Lagencrantzin lapsenlapsi.

Vierailu hautausmaalla oli riemuvoitto, jonka jälkeen vuorossa oli keskusta. Uusikaupunki on kunnioittanut kansainvälistä lennätintoimintaa teettämällä pronssisen muistolaatan tämän entisen toimitalon paikalle. Kuva muistolaatasta löytyy sekä netistä että kaupungin opaskirjasta. Suuntasimme toivorikkaina osoitteeseen Alinenkatu 36. Paikan päällä ilahduimme kun näimme komean vanhan puutalon, mutta se olikin kirjasto numerossa 34. Oikealla paikalla sijaitsi onnettoman näköinen uusi rumilus. Eva-serkku kohensi kuntoaan kiertämällä korttelin perusteellisesti ja käymällä vielä kaupungin infopisteessä.

Minä taas haastattelin paikallista ikämiesjengiä ja baarin kassaa, joka kertoi asuneensa paikalla koko ikänsä. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt mainittua laattaa. Väistötilassa toimivassa kirjastosta löytyi kyltti, jossa luki lennätin. Talon eteen oli rakennettu nyt tyhjillään oleva kahvila. Lähdin kävelemään rakennusten välistä käytävää ja siellä se oli. Komeili tyylikkäänä kenkäkaupan ulkona olevien myyntipöytien yläpuolella.

Muisto ajasta, jolloin uutinen kulki maailman läpi yhtä nopeasti kuin sähköttäjä osasi naputella morseaakkoset.

Margaretha Starck

Arthur Björn Lagercrantzin tyttärenpojan tytär

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän