Totta on, että esimerkiksi pienituloiselle eläkeläiselle tai lapsiperheelle lehden tilausmaksu on iso menoerä. Diginäköislehden tilaus on tuntuvasti halvempi, mutta kaikkia ruudun tuijottaminen ei miellytä. Lehteä on mukavampi selata paperisena aamukahvia juodessa. Moni myös väittää, että paperilehden lukee tarkemmin.
Lehtien tilaushinnat ovat nousseet kustannuspaineen seurauksena. Tilaushinnoilla katetaan kaikki lehtitalon kulut. Lehden valmistus on pitkä prosessi ja vaatii paljon työtunteja. Uutisten tekeminen maksaa, jakelun ja painotyön kustannukset ovat viime vuosina nousseet reippaasti ja tänä vuonna paperin hinta on noussut hyvinkin rajusti. Tähän vaikuttaa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, sillä sen seurauksena kotimaiset mediatalot eivät enää käytä venäläistä lehtipaperia.
Samanaikaisesti mainonnan kenttä on muuttunut radikaalisti. Kun vielä parikymmentä vuotta sitten yritysten mainonta perustui pitkälti lehtimainontaan, nyt mainosbudjetista osa käytetään verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Se merkitsee, että kotimainen media menettää ilmoitustuloja.
Kuluttajista lehtien tilausmaksut voivat tuntua suurilta myös siksi, että on totuttu saamaan uutisia maksutta. Suomessa alettiin tehdä ilmaisjakelulehtiä jo 50-luvulla. Nyt myös verkossa pyörii monenlaisia uutissivustoja, joista osa tarjoilee valitettavasti myös valeuutisia.
Mediakenttä on pirstaloitunut, eikä se ole millekään taholle helppoa: ei mainostajalle, jonka pitäisi näkyä joka paikassa, ei julkisille organisaatioille, joiden pitäisi kohdella mediakenttää tasapuolisesti, ei toimittajille, joiden pitäisi tuottaa uutisia yhä nopeammin, silti tarkistaa faktat ja pitää kiinni journalismin eettisistä säännöistä. Helppoa ei ole kuluttajallakaan, kun ei tiedä, minkä tahon tietoihin luottaa.
Rehdin tiedotusvälineen erottaa siitä, että se myöntää virheensä ja oikaisee tiedon, kuten tässäkin lehdessä teemme.