Viime kesänä paikka aukesi Jyväskylän yliopistoon. Kummallakin kerralla uutista vastaanottaessani olin pudota hämmästyksestä tuolilta. Kummallakin kerralla iloitsin sydämeni kyllyydestä onnistumisesta. Ja kummallakin kerralla jätin paikan vastaanottamatta.
Kumpikaan näistä paikoista ei ollut hakulistallani ensimmäisenä. Enkä kummallakaan kerralla mennyt pääsykokeeseen, vaan minut hyväksyttiin todistusvalinnan perusteella. Miksi en ottanut kumpaakaan paikkaa vastaan? Olivathan ne kuitenkin ikään kuin pääsylippu yliopistoon, ja hyviä koulutuksia kummatkin.
Mutta siinäpä se. Pääsin sisään jonnekin muualle kuin ensisijaiseen toiveeseeni. Jos olisin ottanut jommankumman paikan vastaan, olisin luultavasti jäänyt vuosiksi sille tielle. Olisin ajautunut vielä kauemmas unelmastani. En voinut vain ”tyytyä kohtalooni” ja olla kääntämättä tätä korttia. Sitä paitsi, kuka kuolinvuoteellaan on kertonut katuvansa muutamaa välivuotta? Jos hyvin käy, aikaa on kyllä runsaasti niin opinnoille, kuin työelämällekin.
Takana on ensimmäinen välivuosi, ja nyt toinen häämöttää edessä. Vuosi ei kuitenkaan missään nimessä ole mennyt hukkaan. Hukuin uupumukseeni, mutta myös selätin ainakin osan siitä ja taistelin tieni takaisin pinnalle. Opin tuntemaan itseni ja jaksamisen rajani paljon paremmin. Olen armollisempi ystävä itselleni ja voin henkisesti paremmin kuin aiemmin.
Vuosi ei mennyt hukkaan, vaikka en käyttänyt sitä niin kuin moni muu ikäiseni. Enkä todella usko tämän tulevankaan välivuoden olevan mitenkään hukkaan heitetty vuosi. Itsestä ei ikinä voi oppia liikaa. Nyt olisi myös luvassa enemmän akateemista opiskelua ja ehkä jopa opinnot avoimessa yliopistossa.
Jokaisen tehtävänä tässä elämässä on löytää omannäköinen ja itsestä oikealta tuntuva polku. Oli se sitten opinnot heti toiselta asteelta valmistuttua, vähän myöhemmin tai vaikka kymmenien vuosien päästä alan vaihdon merkeissä. Ikinä ei ole liian myöhäistä opiskella vähän tai vaikka vähän enemmänkin lisää.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää. Kaikki eivät opiskele, valmistu, tee töitä, perusta perhettä ja jää eläkkeelle juuri tässä järjestyksessä. Joku näistä etapeista voi jäädä välistä vaikka kokonaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että insinöörin työt, perhe, punainen talo ja perunamaa olisi ihan huippua, sitten varmaan kannattaa tehdä valintoja sitä kohti.
Toisaalta delfiinisafareja tarjoavan firman perustaminen Havaijille, viiden kissan ja kolmen koiran hankkiminen sekä pieni mökki rantaviivalla on ihan yhtä arvokas suunnitelma omalle elämälle. Mikä tahansa on, jos se vaan itsestä tuntuu hyvältä ja kaiken sen vaatiman työn arvoiselta.
Sait sitten hyviä, huonoja tai hämmentäviä uutisia tämän vuoden yhteishausta, pidä katse omassa unelmassasi tai kokeile jotain uutta. Anna uutisten aikaansaamien tunteiden myllertää, älä luovuta ja muista pitää huolta itsestäsi. Tee sellaisia päätöksiä, että kymmenien vuosien päästä voit sanoa, ettet kadu mitään. Sinä riität, olet arvokas ja saavutat sen, minkä eteen olet valmis tekemään töitä.
Jasmin Jussila
uusikaupunkilainen nuori