Vehmaalla, Nuhjalan kartanolla, avautuu upea vanhanaikainen maaseudun miljöö kuin vanhassa Suomi-filmissä. Mielikuvissaan voi miettiä, miltä päärakennus on näyttänyt rakentamisvuotenaan 1764, ja minkälaisia eläimiä hirsitallissa on asustellut. Idyllisessä maisemassa käyskentelee Kai ja Teija Vuoren kolmisenkymmentä alpakkaa, ja osa kesän vasoista on vielä syntymättä.
– Kuusi vuotta sitten meille tuli ensimmäiset kaksi alpakkaa, joista toinen oli kantavana. Kai osti ne minulle 50-vuotislahjaksi, sillä olin haaveillut alpakoista jo aiemmin. Näiden kanssa käy helposti niin, että niitä on ensin pari, ja sitten yhtäkkiä onkin jo useampi, Teija virnistää.
Suurta tonttia laitumineen vahtii kaksi maremmano-abruzzese -rotuista laumanvartijaa, jotka ovat ystävällisiä, kun tontille saapuu isäntäväen seurassa. Laumanvartijat ovat tärkeitä apureita, sillä tontin laitamilla seikkailee ilveksiä ja susia, jotka ovat sekä näyttäytyneet livenä, että riistakameroiden kuvissa.
– Koirat kertovat heti haukulla, jos havaitsevat jotain. Nämä ensisijaisesti ajavat pedot pois, eivätkä käy ensimmäisenä kimppuun. Laumanvartijoille on todella tarvetta, Teija kertoo.
Alpakat ovat Vuorille vain harrastus, vaikka niiden hoitamiseen menee oma aikansa ja rahansa. Elämystoimintaa on huumorimielessä suunniteltu, mutta tosiasiassa Vuoret haluavat säilyttää pihassaan kotirauhan.
Vuorien tytär on eläinlääkäri, joka käy samaan aikaan keritsijän kanssa hoitamassa lääkinnälliset toimenpiteet. Lääkinnällisten toimenpiteiden lisäksi alpakoilta leikataan säännöllisesti kynnet. Alpakalla ei ole sorkkaa tai kaviota, vaan pehmeä anturamainen jalkapohja, kuin koiran tassu, jossa on kaksi kynttä.
– Alpakat keritään joka vuosi touko–kesäkuun vaihteessa. Kun keritsijä käy, hoidetaan samalla alpakoiden hampaat, lääkitykset ja rokotukset. Samalla voidaan myös ottaa verikokeita, jos on tarve, luettelee Teija.
Alpakoiden villa matkaa Vehmaalta Mathildedalissa sijaitsevaan Ruukin kehräämöön. Selän villasta tehdään käsityölankaa ja karkeammista osista, kuten jaloista ja vatsakarvoista, mattovillaa.
Ruukin kehräämön puodissa myydään Nuhjalan alpakoiden villasta kehrättyä lankaa. Alpakoita on paljon erivärisiä, jopa pilkullisia, mutta langantekijät suosivat valkoista ja muita vaaleita värejä, sekä mustaa. Alpakan villa on joka tapauksessa haluttua, väristä huolimatta.
– Villa on erilaista kuin lampaan, sillä se ei pistele, vaan on todella sileä ja pehmeä iholla. Lisäksi siinä ei ole lanoliinia, joten alpakan villa ei allergisoi. Alpakan villasta tehdyt vaatteet ovat erityisen lämpimiä eivätkä ärsytä herkkääkään ihoa, joten villaa käytetäänkin paljon lasten vaatteissa, selostaa Kai.
Alpakoiden pihattotallissa on aseteltuna näyttelyihin menevät villat, jotka lähetetään ulkomaille tuomarin arvosteltavaksi. Suomessa järjestetään alpakkanäyttelyt kerran vuodessa ja tänä vuonna Teija ja Kai olivat viiden alpakan kanssa mukana.
Teija valitsee näyttelyihin alpakoista parhaat, mutta yleensä mukaan lähtee vuoden ikäisiä alpakoita. Näyttelyssä tuomari katsoo muun muassa alpakan hampaat, lihakset ja liikkeen, ja tietysti villan.
Villan tulee olla tiheää ja väriltään tasaista ja kiiltävää, villan kiharamaisen krepin on oltava oikeanlaista, ja villakuidun läpimitan, eli mikroniluvun mahdollisimman pieni.
Näyttelytuloksien mukaan Teija tietää, mihin suuntaan viedä jalostusta.
– Teija ei koskaan halua puhua voittamistaan palkinnoista, vaikka on hienoa, miten lyhyessä ajassa on saatu tuloksia ja viety villan jalostusta haluttuun suuntaan, Kai sanoo.
Teija käyttää jalostuksessa sekä omia orejaan että muiden. Alpakkaemiä tuodaan myös astutettavaksi Teijan oreilla. Pihassa on tällä hetkellä kolme alpakkaa ulkomailta, muut ovat omassa pihassa syntyneitä tai muualta Suomesta.
– Vuonna 2018 lähdettiin hakemaan jalostusoria Norjasta, ja paikan päällä mukaan tulikin vielä toinen ori ja yksi emä, Teija kertoo ja lisää, että tyttöjä ei pitänyt tulla kyytiin, mutta alpakkaemä oli päättänyt toisin.
– Se tunki syliin, eikä jättänyt rauhaan, niin olihan se pakko ottaa mukaan, Kai nauraa.
Sekä ulkomaanreissu että näyttelyt hoidetaan eläinkuljetusautoksi rekisteröidyllä pakettiautolla. Alpakat menevät nopeasti auton lähdettyä liikkeelle samalla tavalla maaten kuin ne menevät laitumella, eli etu- ja takajalat taiteltuna vatsan alle.
Kuuden vuoden aikana Teija on nähnyt monet astutukset ja synnytykset. Alpakat asuvat ympäri vuoden pihatossa, jolloin ne voivat valita, ovatko sisällä vai ulkona. Äärimmäisissä hätätilanteissa Teija on ottanut alpakan tehohoitoon kotiinsa sisälle.
– Se on vain niissä tilanteissa, kun alpakka on suuressa vaarassa menehtyä, sillä eiväthän ne viihdy sisällä, Teija sanoo.
Alpakoilla on kimeä varoitushuuto, mutta pääsen todistamaan vain niiden keskinäistä juttelua, yninää.
– Kyllä päivittäin tulee keskusteltua ja ynistyä näiden kanssa, Teija sanoo ja nauraa sitten hersyvästi.
Sanni Artiola
Nuhjalan rannoilla sonnit auttavat maisemanhoidossa
Sanni Artiola
Kai Vuori toimii Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksessä eli VeVessä. Yhdistys hoitaa vehmaalaisia vesistöjä esimerkiksi niittämällä ja tekemällä kosteikkoja ja jakaa vesistöjen hoitoon ja suojeluun liittyvää tietoa Facebookissa.
Yhdistyksen kautta on mahdollista myös vuokrata niittokalustoa ja olla vaivattomasti yhteydessä myös viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Yhdistys on muun muassa jo useampana kesänä ollut leventämässä Himoistenlahden väylää, joka on paikoitellen ollut enää vain muutaman metrin levyinen.
Nyt jo toista kesää Mountain´s highlandin sonneja on ”palkattu” niittotalkoisiin Nuhjalan rantaan. Sonnit soveltuvat hyvin ranta-alueiden laiduntajiksi, sillä sonni menee veteen ryntäitään myöden niin, että vain pää jää veden pinnalle.
– Sonnit niittävät rantaa tehokkaasti sieltä asti mihin pääsevät ja kauimmaiset kaislat, joita sonnit eivät pääse syömään, niitetään niittokoneella, Kai kertoo.
Ero on huomattava, kun Kai esittelee sonnien kahden kesän aikaansaannosta verraten sitä sonnien tämänhetkiseen työmaahan. Kai toivoo yhdistykselle lisää näkyvyyttä ja jäseniä.
– Olisi hienoa, että tämä yhdistystoiminta ja se, mitä siellä tehdään, tulisi ihmisten tietoon ja saataisiin levitettyä tietoa vesistöjensuojelusta ja maisemanhoidosta, Kai toivoo.
