Heli Laaksonen UudenkaupunginVanhat Talot -tapahtuman suojelijaksi

0

Suajelemine! Voik kivamppa pesti otta vasta? Olla vaa ja ajatella suajelevaissi ajatuksi kohteest. U:gin vanhojen taloje hyväl ajattelemine o erityise helppo. Ko on pual mukuluuttas ja kouluvuaret kaik asunu siin kaupunkis, kiärrelly korttelei ja kuji, rakennuksist ja pihapiireist on tullu osa minu.

Olen kaua jo kuvitellu itteni niitten kuisteil kaffet juama, nyppimä pelakuist kuivettunei lehti, skrapamas akkkunan piäli.

Kuvittelemises o se hyvä pual, et niis ei ol kaffe ikinä jähtyny eikä kaatuneena tuukil, kukkaset ei ol koska jääny kastamat eikä ranttesse tul rasitusvamma. O vaan kaunist ja kotost, puuhella lämmittä.

Nyy Vanhojen talojen tapahtumas o erityise hiano, et saa luvan kans kurkistella niihi huusholleihi, mink ohitte o vaa menny enne ja koittanu ulettu ikkunast kuikuilema, et kummonen kakluuni noillaki mahta olla.

Voi kerätä vaikuttei ja valokuvi ja haltioittu kaikest – ja tiätyst hiuka myäskin paheksu, et kui noi tommose ratkasu on tehny!

Mut niit jutui ei sanota ääne, niit siunailla sit koton vasta ja tehrä itte paremmi…

Olen asunu vanhas talos jämpt pualet elämästäni. Sipoos ja Laitlas, hiukan Taivassalossaki ja Rymättyläs ja Halikos, ja nyy tääl Rauman Lapis.

Lisäks o iso joukko semmossi vanhoi taloi, misä olissin tahtonu assu. Niist ja muust puhelen sit lauantain 3.9. Tyäpiksel. Mont runoaki mu elämäni talot o saanu kirjottama – niit luen kans.

Sit ko on päivän uuvuttanu ittes kiärtelemäl kaike inspiroittevan keskel, saa rauhas istu penkil kuulustelemas pulputust.

Tervetulo siis munkin pualestani!

Siin sivus siis suajelen kans – nii ennen tapahtuma, ko sen aikan ja jälkkenki viäl. Siit en men takuusse, onk suajelust ja kauneist ajatuksist hyätty, mut siit olen varma, et ei haitta ainaka!

Laaksose Heli

runonkirjottaja ja talos asuja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän