Kaislakuosistaan tunnetuksi tullut, Marimekon suunnittelijanakin työskennellyt Laura Peterzens ihastui saaristossa kulkiessaan kaislakattoon.
– Löysin tämän katon aikanaan saaristoreissulta, hän kertoo alkusysäyksestä rakennuttaa kaislakatot sataman rakennuksiin.
Peterzens omistaa venesataman Kustavissa. Useat alueen rakennuksista ja majoitustiloista ovat kaislakattoisia. Moni kiinnittääkin huomiota Suomessa harvinaislaatuiseen kattomateriaaliin.
– Kun ihmiset tulevat paikan päälle ja näkevät katon, se herättää tunteita. Tällaisia traditioita on hyvä pitää yllä, toteaa Lauran tytär Leontina Peterzens.
Kaislakattojen rakentajia ei Suomesta juuri löydy. Peterzens tilasi kattoihin kaislat ja rakentajan Virosta, jossa kaislakattoperinne on yhä voimissaan. Suomen markkinoilta ei löytynyt sopivaa kaislaa, saati kaislakatonrakennustaidon osaavaa yrittäjää. Rakentaja oli paikalla kaksi päivää, jona aikana hän opetti Peterzenseille rakennustekniikan.
Kaislakaton rakentaminen tulee Peterzensin mukaan halvemmaksi kuin esimerkiksi tiilikaton. Materiaaliksi ei kuitenkaan käy aivan mikä tahansa kaislanruoko, tietyt vaatimukset kaislan on täytettävä.
– Kaislan pitää olla yli kaksi metriä pitkä. Silloin se on riittävän paksu, Laura kertoo.
Kaisla on ympäristöystävällinen, nopeasti uusiutuva materiaali. Kattoa varten sitä tarvitaan paljon, jopa 40 kiloa neliömetriä kohden, riippuen katon tyypistä.
– Sehän on käsittämätöntä, miten nopeasti se kasvaa, Leontina toteaa.
Leontina Peterzens uskoo, että kaislakatoille olisi kysyntää täälläkin, jos rakentajia vain löytyisi.
– Ainakin paljon ollut kiinnostusta. Jos saisi katontekijän, joka mainostaisi, varmasti löytyisi asiakkaita.
Toisinaan Peterzensille tulee kyselyitä kaislakaton rakentamisesta. Heillä kuitenkin riittää jo valmiiksi niin paljon työtä, ettei aikaa riitä alkaa rakennusyrittäjäksi.
Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa kaislakatto on yhä tunnettu perinteinen kattotyyppi. Se ei aina ollut harvinainen ilmestys Suomessakaan, vielä viime vuosisadan alkupuolella kaislakattoja saattoi löytää asuinrakennusten ja latojen yltä.
Katto ei suinkaan ollut vain lounais- ja etelärannikon erikoisuus, vaan sitä käytettiin myös Pohjanmaalla. Materiaali oli kuitenkin käytössä lähinnä siellä, missä sitä kasvoi. Muualla, kaislan esiintyvyysalueen ulkopuolella hyödynnettiin olkia.
Esimerkiksi Ruotsissa kaislakatto ei ole jäänyt vain historialliseksi kuriositeetiksi, vaan maassa toimii useita yrittäjiä, jotka rakentavat erilaisia kaislakattoja. Moni vetoaa materiaalin kestävyyteen, esteettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen markkinoinnissaan.
Rudi Peterzens osallistui kaislakattojen rakentamiseen virolaisen katonrakentajan opastuksella. Hän kertoo, että Turun yliopistolta kävi eräs tutkija tarkkailemassa katon ominaisuuksia.
– Siinä on hirveän hyvä lämpö- ja äänieristys, kertoo Rudi. Samaa mieltä oli myös yliopiston tutkija. Erityisesti yksi seikka katon ominaisuuksissa yllätti tutkijan ja Peterzensin.
– Yllättävän hyvä palosuoja. Se ei syty, vaikka siihen heittäisi palavan tupakan. Totta kai jos oikein yrittää, minkä tahansa saa palamaan, Rudi kertoo
Syynä katon palonkestävyyteen on sen tiiviys. Ilman happea tuli ei pääse helposti kytemään tai leviämään kattomateriaalissa.
– Seitsemän kilon nippuja puristetaan tiukaksi. Itse laitetaan, asennetaan. On erikoistyökalu, jolla hakataan muoto siihen, hän selostaa.
Tiiviys auttaa myös säänkestävyyteen. Kaislakatto on täysin sateenkestävä, ja siksikin varteenotettava vaihtoehto. Materiaalista huolimatta katto ei ole kevyt, joten tuulikaan ei sitä riepottele. Kaislakatto kestää yleensä ainakin 50–60 vuotta.
Kaislat sekoitetaan arkikielessä monesti järviruokoon. Kyseessä on kuitenkin ominaisuuksiltaan erilaiset kasvit.
Patrick Paldanius
