Leväjuttuja

0
Kaikki rantavesissä havaitut levät eivät suinkaan ole syanobakteereita, vaan ne voivat olla vaikkapa kasveille läheistä sukua olevia viherleviä.

Ennätyksellisen lämpimät päivät vaikuttavat monin tavoin Suomen luontoon. Lämmenneet järvi- ja merivedet saavat vesistöjen levien määrän lisääntymään. Ihmisiä kiinnostaa erityisesti myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita muodostavien sinilevien tilanne. Vedessä elää kuitenkin paljon muitakin leviä. Sinilevä ei edes kuulu leviin, vaan se on pienikokoinen yksisoluinen eliö, syanobakteeri.

Mitä levät oikeastaan ovat? Levä on yksi- tai monisoluinen eliö, joka kykenee yhteyttämään eli tuottamaan itse auringonvalon avulla tarvitsemansa energian. Paljon muuta yhteistä eri levillä ei välttämättä olekaan keskenään. Niillä ei ole yhtä kantamuotoa, vaan eri levälajit ja -ryhmät ovat syntyneet itsenäisesti eri aikoina.

Usein leväsolu on muodostunut siten, että solun sisään on joutunut pieni syanobakteeri. Alun perin yhteyttävä osakas on kenties päätynyt suuremman solun sisälle osana ravintoa.

Se onkin osoittautunut niin hyödylliseksi, että lopputuloksena se on sulautunut osaksi isäntäsolun rakenteita. Syanobakteerien tilalla leväsoluissa voi olla myös jotain muuta alkuperää oleva yhteyttävä rakenne.

Joidenkin levien kehityshistoriassa tämäkään ei ole vielä riittänyt: jo muodostuneet yhteyttävät symbioosisolut ovat päätyneet vielä kertaalleen kolmannen solun nielemiksi. Niinpä esimerkiksi ruskeiksi leviksi kutsutut levät ovat saaneet alkunsa, kun solu on sulkenut sisäänsä varhaisen punalevän tai glaukofyytiksi kutsutun pienen yksisoluisen levän.

Levissä on usein lehtivihreän lisäksi myös muita pigmenttejä, esimerkiksi keltaisen ja ruskean sävyisiä karotenoideja ja sinisiä tai punaisia fykobiliinejä. Leviä jaotellaan osittain ryhmiin niiden värityksen mukaan. Näin esimerkiksi punalevät ovat monimuotoinen joukko punasävyisiä leviä, joiden luokittelusta ei olla vielä tällä hetkellä täysin yksimielisiä.

Levien ulkonäkö voi vaihdella pikkuruisista yksisoluisista vedessä leijuvista hiukkasista monimetrisiin kasvimaisiin merileviin. Monisoluisilla levillä voi olla erilaisia alustaan kiinnittymistä helpottavia tarttumarihmoja ja lehtimäisiä tai kaasujen täyttämiä kellumista helpottavia rakenteita.

Joillakin yksisoluisilla levälajeilla on pinnallaan herkkiä värekarvoja, joilla ne pystyvät uimaan vedessä. Toisten solukalvo on notkea ja ne liikkuvat ameboiden lailla. Pikkuruiset symmetrisen kauniit piilevät ovat rakentuneet kestävästä piioksidista.

Vesistöissä elävien levien rooli elämän ylläpitäjänä on kriittisen tärkeä, sillä ne tuottavat suuren osan ilmakehän hapesta. Levät toimivat lisäksi ravintona lukemattomille vesieläimille. Suuret monisoluiset levät tarjoavat myös pesimä- ja suojapaikkoja.

Levien lisääntyminen aiemmin kirkasvetisissä vesistöissä voi kieliä rehevöitymisestä. Näin monet itsessään harmittomat levät saattavat paljastaa elinympäristössään tapahtuvia haitallisia muutoksia.

Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän