Lupa vai anteeksipyyntö?

0

Aikanaan pihaa tehdessäni, tulin soittaneeksi kaupungin puutarhurille piha-alueen siistimisestä hieman myös kaupungin puolelta. Vastaukseksi sain, että ”eihän se siistiminen ketään haittaa, kunhan ei sitten vallata lisää tilaa itselle – jospa minä käyn katsomassa sen paikan ja palataan sitten asiaan”. Miksi meninkään kysymään, mietin tuolloin.

No, vastaavasti rakennusvalvonnasta kerran todettiin: ”Parempi, kun rakennat vaan, ja jos joku jotakin joskus kyselee, haet sitä lupaa sitten jälkikäteen.”

Kautta maailman sivun parisuhteissa on nähty tilanteita, joissa yleensä vaimo taluttaa miehen korvasta kotiin, miehen lähdettyä vähän rilluttelemaan. Itse istuin kerran tilataksissa Lännentieltä Aquariukseen, kun eräs reinot jalassa samalla taksilla samaan paikkaan tulossa ollut mies sai soiton vaimoltaan. Joo, joo, taksi lähti juuri kaupungista, olen tulossa nyt kotiin, mies sepitti puhelimeen. Kaveri oli lähtenyt hakemaan polttopuita vajasta, ja eksynyt baarikierrokselle kaupunkiin. Todennäköisesti hän sai anteeksi, mutta enpä tiedä, olisiko lupaa herunut.

Viimeisen viikon ajan on tekemisiään saanut (taas) selitellä pääministerimme, Sanna Marin. Marin oli päättänyt viikonloppuna pitää hauskaa kavereidensa kanssa, ja kyllä, juonut muutaman ”sidukan”, ja mikä pahinta, tanssinut. Äänekkäimmät vaativat pääministerin eroa. Hymy pyllyyn, kun on vakavia asioita työpöydällä. On tässä maassa erotettu ministereitä muutaman tekstiviestinkin vuoksi.

En tiedä, eikä oikeastaan kiinnostakaan, rikkoiko Marin jotakin virkavelvoitettaan, jos ei ollut viikonloppuyönä sataprosenttisen selvin päin ja nukkumassa. Kelläpä meistä ei myös olisi kuvamateriaalia, joka saattaisi julkisuuteen joutuessaan kolhaista kuvaa työminästämme.

Mutta harkitsemisen arvoista lienee, mihin tiloihin kenetkin kannattaa tai voi valtion virka-asunnossa päästää, mitä antaa kuvata – ja varsinkin, mitä julkaista. Niin tai näin, takavuosien poliitikot Kekkosen johdolla huokaissevat helpotuksesta pilven reunalla, ettei heidän aikanaan ollut kännyköitä ja somea.

Kuukausi sitten kerrottiin Tampereen sähkölaitoksen hankkineen kesän aikana 3,5 miljoonalla eurolla venäläistä öljyä, joka Iltalehden mukaan kuskattiin Tampereelle valkoisiksi teipatuilla rekoilla. Ylen uutisoinnin mukaan sähkölaitoksen johtaja totesi, että asian tultua julkisuuteen, tilauksia tarkastellaan nyt uudelleen. Siis tarkastellaan, kun jäätiin kiinni housut kintuissa.

Nämäkin kohut unohtuvat, ja suurin osa ne anteeksi antaa, kun asiat oikeaan mittakaavaan laittaa. Mielenkiintoista sen sijaan on, montako vuosikymmentä maan nykyisen yksinvaltiaan jälkeen menee, että maailma voi suhtautua neutraalisti Venäjään. Heidän johtonsa tekemisiä eivät lievennä mitkään selittelyt tai jälkikäteen esitetyt anteeksipyynnöt.

Itse pyydän varmuuden vuoksi etukäteen myös anteeksi. Meillä oli heinäkuussa rippijuhlat, enkä pysty takaamaan, etteikö joku vieraistamme olisi voinut ottaa esimerkiksi wc-tiloissa jotenkin sopimattoman valokuvan.

P.S. Hyvää syntymäpäivää äiti!

Marko Pitkäranta

uusikaupunkilainen Lohjalla

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän