– Suomessa meripelastustoimea johtaa rajavartiolaitos, joka käyttää omia yksiköitä tai yhteistyöjärjestöjä, kertoo koulutusvastaava Pasi Anttila .
– Silloin jos me osallistumme pelastustehtävälle, toimimme rajavartiolaitoksen alaisuudessa ja saamme korvauksen, Anttila jatkaa.
Radio rätisee hytissä, ja Oululainen meripelastusyhdistys ilmoittaa lähtevänsä harjoituksiin.
– Aina kun me olemme liikkeellä, raportoimme meripelastuskeskukselle.
Meripelastuskeskus on taho, jonne merihädässä soitetaan. Sitä kautta arvioidaan, minkälaista apua tarvitaan, ja mikä yksikkö lähetetään paikalle. Anttila kertoo, että yksikkö on puolessa tunnissa valmiudessa.
– Se on haastavaa, koska isoon veneeseen tarvitaan neljän hengen miehistö.
Varsinaisten merihätätilanteiden lisäksi meripelastusyhdistykset avustavat veneilijöitä muissa ongelmatilanteissa.
– Esimerkiksi tekninen vika, polttoaine loppunut, vene ankkurissa, eikä pääse pois ilman hinausta, luettelee Anttila mahdollisia tilanteita.
Hätätilanteessa operaation korvaa valtio, mutta muissa tapauksissa korvausvastuu jää veneilijälle itselleen. Tällaisia tilanteita varten Meripelastusseura myy Trossi-jäsenpalvelua. Jäsenyyden ostaneet saavat näissä tilanteissa avun ilman eri maksua. Mikäli vene ei pääse liikkumaan, voidaan se esimerkiksi hinata lähimpään satamaan, jossa korjauspalveluita on tarjolla.
Meripelastajat koulutetaan tehtävään, ja koulutusta järjestetään ympäri vuoden. Koulutusta ja harjoittelua on tämäkin reissu.
– Kaikista keskeisin on koulutus. Meripelastusseuralla on koulutusjärjestelmä lakiin kirjattu, alukset ovat isoja ja vaativat koulutuksen, Anttila kertoo.
Koulutus sisältää useamman vaiheen, ja siinä edetään yksilökohtaisten taitojen mukaan. Mitään ei tarvitse ennalta osata.
– On perusharjoittelukausi, ettei loukkaa itseä ja muita. Sen jälkeen kansimiehen koulutus.
Koulutukseen sisältyy paljon kaikkea aina ensiavusta tekniseen puoleen, merenkulkuun ja järjestön toimintaan liittyen.
Meripelastusseuran aluksena toimii liki 16-metrinen, juuri katsastettu Pr Janne Malén. 15 solmun matkanopeudella kulkeva alus painaa yli 30 tonnia ja sen toimintasäde on 200 meripeninkulmaa. Pääaluksen lisäksi käytössä on pieni, nopeampi alus Pv Vekara, jolla pääsee 32 solmun nopeuteen.
Kumpainenkin alus osallistuu keskiviikon harjoituksiin. Ensin satamasta lähtee pienempi Vekara, sitten hitaasti ja varmasti pääalus.
Sää on varsin tyyni ja lämmin. Muitakin veneilijöitä on hieman liikkeellä, mutta väylä on vapaa.
– Veneilijät käyttäytyvät Uudessakaupungissa hyvin, toteaa meripelastusyhdistyksen puheenjohtaja Juhani Viholainen .
Viholaisen mukaan yhdistyksen toiminnassa on hyvä tunnelma. Hän ja muut jäsenet pitävät harjoituksista.
– Merellä on mukava olla. Täällä on hyvä meininki. Kaikilla on hauskaa, hän kertoo.
Uudenkaupungin meripelastusyhdistys kaipaa uusia jäseniä, jotta toiminta olisi tulevaisuudessakin turvattu.
– Yhdistykset kuolevat, jos ei ihmisiä saada mukaan, toteaa Viholainen.
Seuran tuorein jäsen on viime kesänä aloittanut Tino Niekka , joka lähti mukaan veneilyinnostuksen ja harrastuksen perässä.
– Hyvät fiilikset, koko ajan oppii lisää. Paljon osattavaa, Niekka kertoo.
Viholaisen mukaan toimintaan osallistumiseen ei tarvitse taustaa merenkäynnistä tai pelastustoimesta. 18 vuoden ikä riittää.
– Ei mullakaan merenkäynnistä ole kokemusta, Niekka mainitsee.
Jaana Suopajärvi liittyi yhdistykseen meripelastajaksi noin kahdeksan vuotta sitten. Sitä ennen hän toimi tukijaostossa.
– Tuntui mukavalta tulla toimintaan mukaan. Kyllä mä olen tykännyt, Suopajärvi toteaa. Suopajärvi osallistuu toimintaan miehensä Tomi Suopajärven kanssa.
– Mukava harrastus, Tomi toteaa.
– Vaatii tietyn luonteen. Pitää olla valmis lähtemään nopeasti.
Harrastus on meripelastajien mukaan palkitsevaa.
– Porukkahenki on hyvä. Ja se, kun saadaan hädässä ollut rantaan ja nähdään veneilijän helpottunut ilme, Suopajärvi kertoo.
Toisten auttamisen tuoman ilon mainitsevat myös Harri Lehtonen ja Jan Vaihinen .
– Tämä on sellainen harrastus, mistä pidän. Auttamisenhalu, viihtyy merellä ja hyvä porukka, Lehtonen toteaa.
– Parasta on, jos sieltä jonkun vaan saa pelastettua. Tämä on niin hyvä harrastus, että kannattaa tulla mukaan, vahvistaa Vaihinen.
Patrick Paldanius
