Suomalaisessa terveydenhuollossa on tällä hetkellä monenlaisia vakavia ongelmia. Sairaaloiden päivystykset ruuhkautuvat. Vanhuksille ei riitä tarpeeksi tarvittavaa hoitoa ja hoivaa. Henkilökuntapula on yhtenä syynä molempiin.
Usein kannetaan huolta myös siitä, että perusterveydenhuoltoa on laiminlyöty. Siis esimerkiksi tavallisten terveyskeskusten toimintaa. Myös sen on nähty vaikuttavan muualla esiintyviin vaikeuksiin. Kun terveyskeskukset eivät toimi toivotulla tavalla, se heijastuu ongelmina muualla, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa ja myös päivystyksissä.
Tällä viikolla julkaistiin Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama mielenkiintoinen selvitys. Siinä esitetään paluuta omalääkärimalliin. Ei tosin välttämättä jo kerran kokeiltuun toimintaan, vaan sellaiseen, joka sopii tähän aikaan ja nykyiseen toimintaympäristöön. Selvityksen tulokset ovat tärkeitä ja tervetulleita.
Omalääkärimalliahan käytettiin perusterveydenhuollossa 1980- ja 1990-luvun vaihteesta lähtien. Myös Uudenkaupungin terveyskeskuksessa. Olin ainakin itse terveyskeskuksen potilaana erinomaisen tyytyväinen saamiini lääkäripalveluihin. Vuosien varrella minulla oli kaksi omalääkäriä, molemmat todella päteviä ja taitavia ammattilaisia ja ihmisinä miellyttäviä.
Mielestäni omalääkärimalli toteutti erittäin hyvin sille asetetut perustavoitteet. Sen, että lääkäri ja potilas tuntevat toisensa eikä aina tarvitse aloittaa oireitten ja ongelmien selittämistä alusta.
Eri syistä omalääkärimallista kuitenkin luovuttiin vähitellen miltei koko maassa.
Nyt mallia ollaan siis onneksi elvyttämässä eloon. Eikä syyttä. STM:n selvityksen mukaan saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja kuolleisuus vähenee merkittävästi. Samalla terveydenhuollon kokonaiskustannukset pienenevät.
Selvityksessä sanotaan, että omalääkärimallin toteuttaminen edellyttäisi sekä lääkärien että hoitajien määrän lisäämistä terveyskeskuksissa. Ja se tietenkin maksaa, mutta samalla on korostettu sitä, että kyse on kohtuullisesta summasta terveydenhuollon kokonaismenoissa.
Selvityksen julkistamistilaisuudessa puhunut perhe- ja peruspalveluministeri Aki Linden korosti, että hoitosuhteen jatkuvuus antaa eväitä laadukkaamman hoidon toteuttamiseen. Hän uskoi myös, että omalääkärimalli voisi lisätä terveyskeskusten houkuttelevuutta työpaikkoina ja korosti terveyskeskuslääkärin työn merkitystä ja mielenkiintoa.
Tässä yhteydessä onkin sopivaa sanoa, että Aki Linden haki aikanaan nuorena lääkärinä Uudenkaupungin terveyskeskuslääkärin virkaa. Valitettavasti hän ei tullut valituksi. Pätevällä ja innovatiivisella lääkärillä olisi ollut varmasti paljon annettavaa täälläkin.
Yksi selvitys ei tietenkään merkitse omalääkärimallin toteutumista. Seuraavaksi onkin vuorossa jatkoselvityksen aloittaminen ministeriössä. Toivottavasti hanke ei hautaudu byrokratian paljon puhuttuihin rattaisiin, vaan omalääkärimalli voitaisiin toteuttaa mahdollisimman pian. Sen voi olettaa ja odottaa olevan paitsi potilaiden myös terveyskeskuksen henkilökunnan sekä koko suomalaisen terveydenhuollon ja kansantalouden edun mukaista.
Matti Jussila
päätoimittaja,
emeritus