”Pahinta olisi unohtaa”– Mika Aaltola vieraili torilla

0
Mika Aaltolaa kerääntyi kuuntelemaan runsas yleisöjoukko.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola vieraili lauantaina Uudessakaupungissa. Hän osallistui toritapahtumaan ja vastaili Inkeri Parviaisen kysymyksiin. Usein TV:ssäkin nähty Aaltola tuntee historian ja nykypäivän ja vastaili selkeään tapaansa kysymyksiin, joita vielä vuosi sitten ei olisi uskallettu julkisesti kysyä.

– Rauha on tila, jossa aamulla herätessä pystyy ennustamaan miten ilta tai viikko tai jopa vuosi päättyy. Suomi on siinä tilassa. Sodassa arjen ennustettavuus tuhoutuu, siihen liittyy viimeisiä jäähyväisiä ja kyyneleitä, pahimmillaan vainoa ja unohdusta, Aaltola totesi.

Suomessa on erityisesti 1700- ja 1800-luvuilta kokemuksia Venäjän tekemistä vainoista, joukkosiirroista, ihmisryöstöistä, raakuuksista ja raiskauksista. Kuvat Ukrainasta ovat herättäneet suomalaisten historian muistin ja se aiheutti keväisen nopean kansan mielipiteen muutoksen natomyönteiseen suuntaan.

– Emme enää rakenna tulevaisuutta toiveiden politiikalle vaan totuuden kalliolle. Fennovoima ja Fortum ovat kalliita oppeja, jatkossa emme toivottavasti ikinä sellaisiin haihatteluihin sorru.

Venäjän hyökkäys oli impulsiivinen ja perustui siihen uskoon, että voimalla saadaan parempia asemia Euroopassa. Venäjä esitti jo ennen sotaa vaatimuslistan etupiirijaosta, joka koski myös Suomea.

– Suomi ei sellaiseen voinut tietenkään suostua. Etupiirijaot ovat usein etiäisiä seuraavalla sodalle, suurvalta haluaa aina enemmän ja enemmän, kunnes se on napit vastakkain toisen suurvallan kanssa.

Putinilla alkoi myös aika käydä vähiin, hän on jo iäkäs ja toisaalta Venäjä alkoi menettää öljy- ja kaasuasettaan Euroopan siirtyessä uusiutuvaan energiaan.

Aaltolan mukaan Suomi on kautta historiansa ollut ääripuolustuksellinen maa, jolla ei ole Venäjän suhteen sellaisia pyrkimyksiä, mitä Venäjällä on Suomen suuntaan.

– Ainoa tapa, jolla Venäjä voi voittaa Ukrainassa on se, että me päätämme olla heikkoja ja unohtaa. Demokratioita yhdistää kuitenkin solidaarisuus ja sota on asia, jota ei voi unohtaa, se vaikuttaa niin moneen asiaa, vaikka maa ei itse olisikaan sodassa.

Aikanaan itsesensuurin aikaan itäisestä naapurimaasta piti puhua varovaisesti virallisen liturgian mukaan, vaikka kaikki tiesivät mikä on totuus. Nyt tästä on päästy ja Venäjästä voidaan puhua avoimesti ja rehellisesti.

– Enää ei puhuta toiveista, nykynäkymä on raadollinen mutta se on kuitenkin totuus ja sille voidaan rakentaa jotain kestävää, kun sen aika on. Kuten presidentti Niinistö totesi, dialogia voidaan käydä, mutta ei vielä nyt.

Etykin henkeä ei nyt ole vaan puhaltaa kylmä Siperian viima. Erityisesti se tulee tuntumaan ensi talvena Suomessa ja Euroopassa mutta myös Venäjällä.

– Venäjällä saarnataan kärsimyksen ja uhrin tärkeyttä, Äiti-Venäjän suuruuden eteen tulee tarpeen vaatiessa uhrautua. Mekin tulemme kärsimään nousevista hinnoista, mutta teemme sen demokratian puolesta.

Jussi Arola

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän