Pihakonsertti houkutteli paikalle paljon väkeä

0
Puhallinoktetti soitti pihakonsertissa 25 minuuttia kestäneen teoksen.

Lauantain auringonpaisteessa pidettiin Crusell-viikon pihakonsertti osoitteessa Rantakatu 14, eli merikapteeni Samuel Söderblomin  vuonna 1850 rakennuttaman talon puutarhassa. Sittemmin talo oli pitkään Valtion Rautateiden omistama ja sen nykyisen asukkaat, Hannele Kuntsi-Aalto ja Putte Aalto , ovat asuneet talossa vuodesta 1987 saakka.

Pihakonsertin juontaja Jukka Rantamäki vihjaisi, että taloon pääsee tutustumaan taas Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa 3.–4.9.

Pihakonsertti kiinnosti yleisöä kovasti, sillä pihalle piti pikaisesti hakea lisäpenkkejä.

– Arvioisin, että kuulijoita oli noin 80, mikä oli positiivinen yllätys, kommentoi Crusell-viikon toiminnanjohtaja Petri Hatakka .

Alkuun kuultiin Crusellin Divertimento opus 9 oboelle ja jousikvartetille. Vuonna 1823 sävelletty kolmiosainen teos oli kestoltaan noin kymmenminuuttinen.

Divertimenton esittivät Ramón Ortega Quero , oboe, Petteri Iivonen , viulu, Rebecca Roozeman , viulu, Eriikka Nylund , alttoviulu ja Samuli Peltonen , sello. Ennen esitystä Peltonen kaipaili pihanurmikolle sellon piikin alle vanerilevyä.

– Ettei se piikki uppoa sinne nurmikkoon, Peltonen selitti.

Levy onneksi löytyikin tuotapikaa.

Pihakonsertin toisena numerona kuultiin noin 25 minuuttia kestänyt, viisiosainen Divertimento opus 22 puhallinoktetille, jonka on säveltänyt Hans Gál vuonna 1925.

Oktetin muodostivat Kersten McCall , huilu, Paula Malmivaara , oboe, Olli Leppäniemi , klarinetti, Asko Heiskanen , klarinetti, Audun Halvorsen , fagotti, Markus Maskuniitty , käyrätorvi, Megumi Nakazawa , trumpetti sekä Darren Acosta , pasuuna.

Konsertin jälkeen oboisti Paula Malmivaara oli yhtä hymyä. Vaan minkälaista se oli soittaa kirjaimellisesti ihan pihalla?

– Täytyy sanoa, että tosi haastavaa. Tuli välillä sellaisia tuulenpuuskia. Nuotit tahtoi lähteä lentoon. Jo onhan täällä aika kylmä soittaa, sormet ovat ihan jäässä. Mutta se kuuluu asiaan, Malmivaara vastasi.

– Pihakonsertissa mitä tahansa voi sattua.

Sisällä ja ulkona soittamisessa on varmaan paljon eroa vaikkapa volyymissa ja nyansseissa?

– Eihän ulkona ole oikeastaan mitään akustiikkaa, kun ei ole heijastavia pintoja. Eipä siinä paljon nyansseja pysty tekemään, avasi Malmivaara.

Kuinka Paula Malmivaarasta tuli oboisti? Miten kaikista maailman soittimista juuri se tarttui käteen?

– Minun ja oboen suhde alkoi oikeastaan aika myöhään. Olin 14-vuotias ja musiikkiluokalla Martinlaakson yläasteella. Siellä oli musiikinopettaja, joka johti koulun omaa orkesteria. Minäkin halusin soittaa siinä orkesterissa. Olin jo ennen soittanut pianoa ja nokkahuilua. Halusin saada orkesterisoittimen. Opettaja ehdotti joko oboeta tai trumpettia, kun niitä ei orkesterissa ollut. Sitten isäni sanoi, että se on sitten ehdottomasti oboe, jutteli Malmivaara.

Isä ilmeisesti pelkäsi, että trumpetti pitäisi kotona aivan liian kovaa ääntä.

– Hän ei vielä tiennyt, millainen meteli oboestakin lähtee, Paula Malmivaara naurahti.

Uusikaupunki ja Crusell-viikko on Paula Malmivaaralle kovinkin tuttu.

– Opiskeluaikoinakin kävin täällä mestarikursseilla. Se oli sellainen jokakesäinen tapahtuma. Olen myös osallistunut täällä kilpailuun.

Lauantai-iltana oli Malmivaaralla edessään vielä yksi keikka. Hän soitti kabaree-esityksen orkesterissa.

Ari Anteroinen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän