Torin ympäristössä ja Rauhanpuistossa näkyi viikonlopun aikana monenmoisia asusteita. Usean eri historiallisen yhdistyksen jäsenet olivat saapuneet juhlistamaan Uudenkaupungin rauhaa ja antamaan esityksiä entisaikojen elämästä ja sotimisesta.
Yhdistysten oli tarkoitus osallistua jo viime kesänä järjestettyyn varsinaiseen Uudenkaupungin rauhan 300-vuotisjuhlaan, mutta koronan vuoksi vierailu supistui pienen joukon esitykseksi. Nyt mukana oli satakunta alan harrastajaa aina Ruotsista asti.
– Olin aika kauan mukana reserviläistoiminnassa ja se alkoi tuntua tehdyltä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja niin päätin parikymmentä vuotta sitten lähteä mukaan Oravais Historiska Förening -yhdistykseen, kertoo Raimo Risikko .
Risikko asuu Pedersöressä, lähellä muun muassa Oravaisten ja Juuttaan kuuluisia taistelupaikkoja. Erilaisten esiintymisten lisäksi harrastukseen kuuluu muun muassa vaatteiden, aseiden ja muiden varusteiden tekeminen. Pukuja ja varusteita tehdään erilaisia eri aikakausille.
– Olen ollut yhdistyksen mukana eri puolilla Eurooppaa, mm. Napoleonin taistelupaikoilla Leipzigissä ja Waterloossa. Waterloon näytöksessä mukana oli 8000 harrastajaa eri puolilta Eurooppaa. Ruotsissa olemme seurailleet Kaarle XII:n taistelupaikkoja, käyneet Baltiassa ja Suomessa tietenkin kaikilla merkittävillä vanhoilla taistelupaikoilla.
Koronan aikaan esiintymisiä ei juuri ollut, mutta tänä vuonna toiminta on taas virkistynyt. Yhdistyksen bussi on yleensä tupaten täynnä miehiä ja erilaista tavaraa. Yhdistyksellä on Oravaisissa muun muassa oma museo ja kahvila ja varastotilaa tarvikkeille. Kesäaikaan paikalla järjestetään monenlaisia tapahtumia.
Sotiminen 1700- ja 1800-luvulla oli hyvin erilaista nykyiseen verrattuna. Silloin osapuolet ryhmittyivät isolle kentällä kasvokkain ja sitten aloitettiin.
– Tussareilla ammuttiin laukaus kun oltiin tarpeeksi lähellä ja sitten käytiin vihollisin kimppuun pistimin ja miekoin. Tussarit eivät olleet kovin varmoja aseita eikä niitä yleensä ehtinyt ladata kuin kerran.
Risikon päällä ollut karoliiniasukaan ei tunnu mitenkään sotaan sopivalta. Se on värikäs ja sisältää paljon erilaisia yksityiskohtia. Sopivuuden sijasta oleellista olikin näyttävyys ja vihollisen pelottelu. Samaa villasta ja pellavasta tehtyä asua käytettiin ympäri vuoden, kesällä se oli liian kuuma ja talvella kylmä.
Harrastus ei Risikon mielestä kuitenkaan ole mitenkään sotaan lietsovaa, päin vastoin se antaa kuitenkin näyttävyydestään huolimatta ankean kuvan sotimisesta. Sodan seuraukset olivat aikanaan yhtä traagisia kuin nykyäänkin, vaikka sotiminen tapahtuu eri tavoin.
Äkseerauksen ja sotaesitysten lisäksi Rauhanpuistossa oli telttaleiri, jossa esiteltiin muutaman vuosisadan takaista normaalia elämää työnäytöksillä ja esineiden avulla.
Sunnuntaina historialliset yhdistykset marssivat kaupungilla ja osallistuivat Vanhassa kirkossa pidettyyn perinne- ja rauhanmessuun. Torin muistomerkille laskettiin seppele, pidettiin puhe ja jatkettiin äkseerausesityksiä.
Oravaisten yhdistyksen lisäksi mukana olivat Uudenmaan karoliinit, Rautpohjan tykkikerho ja ruotsalainen Lif: Compagniet.
Jussi Arola
