Ruoka elämässäni

0

Minun mielestäni ruoka on jotain mitä kaikki ajattelevat melkein koko päivän. Tarkoitan, että me syömme melkein 3–4 kertaa päivässä ja joka kerta me mietimme, mitä me syömme tänään aamupalaksi tai lounaaksi tai iltapalaksi ja niin edelleen.

Kun olin äidin kanssa Nepalissa, en miettinyt yhtään mitä ruokaa tehdään aamulla tai päivällä tai iltapäivällä, mutta kun tulin Suomeen ja olen mieheni kanssa joka päivä me mietimme paljon mitä me oikeasti syömme.

Mitä me kokkaamme joka päivä, on aina iso kysymys meille. En ole varma onko kaikilla samanlaisia kysymyksiä joka päivä.

Joskus tunnen, että ruoanvalmistus on helppoa Suomessa. Totta, laitetaan kaikki ruoka suoraan uuniin ja vähän mausteita, ja puoli tunnin kuluessa ruoka on valmis. Toiselta meidän nepalilainen ruoka on vaikeaa tehdä, pitäisi tehdä niin monta asiaa.

Ensin keitetään, sitten paistetaan ja vielä laitetaan erilaisia mausteita. Suomessa oikeastaan ei käytetä paljon mausteita ruokaan. Usein siellä on vain mustapippuri ja suola.

Erityisesti meille nepalilaisille on tärkeää syödä ruokaa, jossa on paljon mausteita ja se on tulista.

Uudessakaupungissa on kaikkia palveluja ja se on aivan hieno paikka, mutta joskus kaipaan aasialaista kauppaa. Jos tarvitsemme jotain aasialaisia mausteita, me käymme Turussa ja Helsingissä. Ja myös tunnen kuin puuttuisi muutamia hedelmiä ja vihanneksia, mitä me kaipaamme ja Suomessa niitä ei ole.

En muista tarkkaa päivää, mutta huhtikuun aikana meillä oli ruokakulttuuritapahtuma kulttuurikeskuksessa eli Crusellissa. Silloin oli niin mukavia juttuja ruoasta. Vaikka esimerkiksi Uudestakaupungista puuttuu jotain vihanneksia tai hedelmiä, meillä on vaihtoehtoja kasvattaa niitä toisella tavalla.

En ole ihan varma millaisia keinoja on ollut, mutta joku laite pitäisi lämpötilaa ja valoa tarpeeksi, jotta me pystymme kasvattamaan mitä vaan vihanneksia tai hedelmiä. Se oli mielenkiintoinen tilaisuus ja asiantuntijan mukaan nuo keinot ovat vaikeita, mutta jos yritämme monta kertaa, voimme onnistua.

En tiedä, en ole ekspertti, mutta jos se on mahdollista, meidän pitäisi tuoda tällaisia keinoja Uuteenkaupunkiin, jotta me saamme meidän kaivattuja ruokia. Toivon, että joskus Uudessakaupungissa saamme aasialainen mausteita myös.

Pooja Shah

kirjoittaja on

 

muuttanut

 

Uuteen-

 

kaupunkiin

 

Nepalista ja opiskellut

 

suomen kieltä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän