Taiteilijat omilla poluillaan

0
Heli Sammaliston (vas.) Yön tummat äänet on yksi näyttelyn suurimmista töistä. Hiltu Sallinen on vanhemmiten siirtynyt pienempiin töihin materiaalin säästämisenkin vuoksi.

Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-hallin seiniä koristaa seuraavat kolme viikkoa kahden kokeneen uusikaupunkilaistaiteilijan teokset. Heli Sammalisto oli alun perin hakenut salia omalle näyttelylleen, mutta totesi keväällä, että ison salin täyttäminen yksin vain kolmen viikon näyttelyä varten on työlästä.

– Minäpä otan gallerian väkeen ja nimenomaan Hiltuun yhteyttä ja pyydän tänne, Sammalisto kertaa ajatuksiaan.

Hiltu Salliselle tämä sopi mainiosti, vaikka he molemmat myöntävät olevansa keskenään erilaisia taiteilijoina.

– Mutta arvostamme toisiamme, Sallinen muistuttaa.

– Hengenheimolaisia, Sammalisto täydentää.

Näyttelyn nimi on osuvasti Omilla poluilla.

Sammalisto maalasi uransa alussa paljon öljyväreillä, mutta alkoi saada allergisia oireita. Viitisen vuotta sitten hän päätti antaa öljyväreille uuden mahdollisuuden.

– Otin öljyvärit uudestaan esille, eikä enää tullut oireita. Ehkä värit ovat nykyään vähemmän myrkyllisiä, hän arvelee.

Nyt hän ei enää aio vaihtaa takaisin vesi- tai akryyliväreihin.

– Nyt en enää muita käytäkään kuin öljyvärejä.

Myös Sallisella on kokemusta öljyväreistä, mutta hieman toisenlaisia.

– Ne ovat niin tahmeita, hitaasti kuivuvia. Tykkään eteerisemmistä, ohuemmista ilmaisukeinoista, Sallinen kuvailee.

Sammalisto toteaa naurahtaen, että hän taas pitää tahmeudesta ja täyteläisyydestä väreissä.

Hiltu Sallisen näyttelyn vanhin työ on vuodelta 1965, mutta mukana on teoksia myös tältä vuodelta. Sammalistolla työt painottuvat tuoreempiin maalauksiin, mutta vanhimmat ovat vuosikymmenten vuoden takaa.

Vesiväreillä syntyi ”hempeää ja lempeää”, kun taas osa edustaa toisenlaista tyyliä.

– Pidän kukka-aiheista, mutta hieman ronskimmista, Sammalisto kuvailee kollaasityyliin irtonaisista papereista koottuja teoksiaan.

Erääseen työhön on saatu inspiraatiota Putsaaren vanhasta koulukuvasta, joskin ihmiset ja asetelma ovat erilaiset. Työssä näkyy harmaan eri sävyjä, jotka ovat taiteilijalle mieleisiä.

Harmaan lisäksi Sammaliston töissä toistuu sinisen sävyjä, mikä on yhteistä Sallisen kanssa.

– Rakastan merta, Sallinen toteaa yhtä taulua kuvaillessaan.

Sallinen sanoo tekevänsä nopsaan ja paljon. Hän ei pidä viikkojen taukoja, vaan työskentelee joka päivä. Materiaaliksi kelpaa melkein mikä tahansa.

– Olen aina ollut kierrättäjä. Jo 60 vuotta. Silloin ei kierrättämistä oltu keksittykään.

Kahdessa toisensa täydentävässä työssä on vauvansängyn pohja, hyttysverkko ja veneen istuin otettu taiteen alustaksi.

– Leivinpelti, rikkalapio, patalappu ja kivi. Työn nimi on Elämän näyttämö, Sallinen kuvailee yhtä vanhempaa teostaan.

Sallinen sanoo olevansa tiedonhaluinen ja hankkii tietonsa tietosana- ja karttakirjoista. Tietotekniikkaa hän ei käytä, vaan luottaa omiin käsiinsä.

– Kädet ovat uteliaat. Kaikkeen nappaavat, aikaansaavat, Sallinen kuvailee Ainut käteni -teostaan.

Molemmilla on Crusellissa esillä noin 50 teosta. Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Sallinen piti samassa salissa oman näyttelynsä samana vuonna kuin täytti 50. Myös Sammaliston yksityisnäyttelystä Crusellissa on kulunut noin 30 vuotta.

Heli Sammaliston ja Hiltu Sallisen retrospektiivinen taidenäyttely ”Omilla poluilla” on nähtävillä Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-salissa 5.–24.8.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän