Talo täynnä suvun tarinoita– Salokankaatovat säilyttäneet Ylisenkadun talon lähes alkuperäisenä

0
Tässä puvussa Elina Salokankaan äiti on kastettu vuonna 1921. Nyt kastepuku on koristeena Salokankaitten makuukamarissa.

Kun Ylisenkatu 31:n talon kynnyksen yli astuu, pääsee aistimaan menneen ajan tunnelmaa.

– Tervetuloa katsomaan, miten asutaan lähes museoympäristössä, talon nykyinen omistaja Elina Salokangas toteaa naurahtaen.

Keittiössä on vanha liesi, jonka päällä on hämmennetty monet puurot. Seinälle on nostettu suvun kaffepannuja. Keittiön pöydän yläpuolella roikkuu 50-luvun kuparivalaisin, jota Elina katseli pienenä tyttönä lapsuuden kodissaan Laitilassa.

Kamarin seinällä on vanha valokuva, jossa laivuri Arthur Nikolai Wikström on vaimonsa Fannin ja kahden lapsen kanssa. Toinen tytöistä on talon nykyisen omistajan, Elina Salokankaan äiti 11-vuotiaana.

– Isoisäni Arthur syntyi ja kuoli tässä Ylisenkadun talossa. Hänen isänsä eli minun isoisoisäni Viktor Bernhardt Wikström osti talon vuonna 1890 Gustaava Gröndahlilta , posteljoonin leskeltä. Siitä lähtien talo on ollut meidän suvun käytössä.

Arthur Wikströmillä oli Väinö-niminen kaljaasi, jolla hän kuljetti vankien Katanpäässä hakkaamia nupukiviä Helsinkiin. Hänelle ja Fannille syntyi kaksi tytärtä. Perhe oli kesäisin mukana kaljaasilla. Talvet isäkin oli maissa seilejä eli purjeita korjailemassa.

– Äitini on kertonut, että kun hän syntyi, kätilöä ei saatu paikalle ja synnytys oli vaikea. Arthur oli silloin luvannut, että jos tytär syntyy hengissä, hän hankkii Uuteenkaupunkiin lisää kätilöitä. Molemmista tyttäristä tulikin kätilöitä, äitini oli kätilönä Laitilassa ja tätini Uudessakaupungissa. Tädin vastaanotto oli tässä talossa.

Ylisenkadun talo on Elina Salokankaan muistoissa erityisesti Fanni-mamman talo, sillä Arthur nukkui pois nuorena, Fanni jäi leskeksi vuonna 1953 ja eli sen jälkeen vielä 30 vuotta. Hänestä on jäänyt paljon hyviä muistoja.

– Fanni-mammasta sanottiin, että hän vastasi kaljaasilla kahta miestä. Hän oli vahva ja sisukas nainen.

Salokangas muistelee, miten vanhempana Fanni-mammalla oli kyky aistia asioita etukäteen. Hän piti myös unipäiväkirjaa, jota hän ei saanut lapsena lukea.

– Fanni-mamma ei ole jäänyt taloon kummittelemaan. Tässä talossa on hyvä henki.

Mamman talo ja Uusikaupunki ovat olleet lapsuudesta lähtien Elina Salokankaalle rakkaita. Hän muistelee, miten veljensä kanssa kulki linja-autolla Laitilasta Uuteenkaupunkiin viettämään hiihto- ja kesälomaa. Fanni-mamma oli vastassa linja-autoasemalla. Joka syksy he kävivät mamman kanssa Uudenkaupungin syysmarkkinoilla.

– Sain markkinoilta aina sellaisen kumilangan päässä olevan markkinapallon ja lasten rannekorun, joka hajosi viikossa, kun kuminauha pongahti poikki, hän muistelee hymyillen.

Uusikaupunki tuntuu Elina Salokankaasta kodilta, vaikka hän ei ole koskaan varsinaisesti asunut täällä. Ylisenkadun talo on nykyisin perheen vapaa-ajanasunto, jossa tosin vietetään aina vain enemmän aikaa. Elina kertoo odottavansa eläkepäiviä, jotta voisi olla Uudessakaupungissa vielä enemmän.

– Asumme Naantalissa kaupungin laidalla. Naantalissa meidän pitää lähteä vanhaan keskustaan, täällä me asumme sen keskellä.

Salokankaat ovat halunneet säilyttää Ylisenkadun talon mahdollisimman alkuperäisenä. Taloa on vain kevyesti kunnostettu, vanhat tapetitkin ovat yhä seinillä. Vain parista vanhasta komerosta on rakennettu wc ja suihkutila sekä kuistia on remontoitu. Ruokahuoneen seinältä Elina Salokangas poisti tapetteja nähdäkseen, missä kunnossa talon hirret ovat.

– Seinällä oli 14 tapettikerrosta, toinen toistaan kauniimpia tapetteja. Säilytin tapetin paloja, niistä saamme mallit uusille tapeteille. Eläkkeellä alamme entisöidä tätä taloa.

Talo on rakas myös Salokankaitten aikuisille lapsille, Anni Pakkaselle ja Antti Salokankaalle. Myös lasten puolisot sekä lapsenlapset Dani, 7, Joel , 3, ja Iida, 4, viihtyvät talon pihapiirissä.

– Kun ajetaan lasten kanssa Uuteenkaupunkiin, Ylisellekadulle tultaessa Dani sanoo aina, että nyt näkyvät kauniit talot. Itsestäkin tuntuu, että tulen kotiin.

Kunnioituksesta sukua ja taloa kohtaan, Salokankaat ovat halunneet säilyttää talon hyvin alkuperäisenä. Sen sijaan pihapiirissä on tehty toiminnallisia muutoksia. Pihaan on rakennettu terassi ja lapsille leikkimökki, jonka ulkoasu muistuttaa päärakennusta. Seuraava hanke on poistaa pihasta 70-luvun sauna ja rakentaa sen tilalle uusi, miljööseen sopiva saunarakennus.

Lapset kirmailevat pihassa nauttien. Elina Salokangas sanoo, että vaikka heillä on omakotitalo Naantalissakin, sen piha ei ole lapsille yhtä mieluisa.

– Tämä piha on niin iso, tasainen ja vihreä. Täällä on hyvä olla.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän