Hellén oli pitkään suunnitellut hyvin erilaista uraa. Pienenä hän haaveili sisustusarkkitehdin ammatista, kunnes tajusi siihen vaadittavien taitojen uupuvan. Lukiossa hän innostui yhteiskuntatieteistä ja valtio-opista pohtiessaan seuraavaa elämänvaihettaan. Silloin hänen kummitätinsä ehdotti toimittajan työtä.
– Jotenkin sitä kautta toimittajan työ lähti muhimaan ajatuksissani, ja hain lopulta Uudenkaupungin Sanomiin kesätöihin.
Kesätöihin hän pääsi ja töissä huomasi innostuvansa yhä enemmän journalismista.
– Uudenkaupungin Sanomista lähti innostus journalismiin ja toimittajuuteen, ja sitä kautta ajauduin opiskelemaan journalismia, Hellén kertoo.
Uudenkaupungin Sanomien antama kokemus rohkaisi häntä seuraamaan uutta päämääräänsä. Lukiosta Hellén haki Paasikiviopistoon opiskelemaan journalismia ja vuoden opintojen jälkeen hän sai hyväksymiskirjeen Turun Ammattikorkeakouluun medianomilinjalle.
– Journalismin opiskelu oli pitkään todella kivaa ja tykkäsin siitä paljon. Mutta kun koulussa pääsimme tekemään dokumentteja, uutisvideoita ja muutenkin liikkuvaa kuvaa, niin sitä kautta heräsi kiinnostus liikkuvaan kuvaan ja dokumenttipuoleen.
Hän haki koulussa myös harjoitteluun elokuva- ja draamapuolelle, ja pääsi Aallonmurtaja-sarjan ykköskauden tuotantoryhmään. Harjoittelu oli Hellénin ensimmäinen kosketus elokuva-alaan ja ponnahduslauta uran alkuun.
– Olin aivan ikionnessani harjoitteluun pääsemisestä ja se täytti ja ylitti silloin kaikki odotukseni tuhatkertaisesti. Siitä syttyi myös suuri kipinä fiktioon.
Aallonmurtajaa varten hän muutti Helsinkiin, jossa hän yhä asuu. Harjoittelun ja valmistumisen jälkeen Hellén hyppäsi työelämään, ja eteni tuotantoharjoittelijasta assistentiksi, josta koordinaattoriksi ja lopulta tuotantopäälliköksi.
Vain kuudessa vuodessa hän on ehtinyt työskentelemään lukuisissa projekteissa, kuten draamasarjoissa White Wall , Koukussa , Karuselli sekä elokuvassa Baby Jane .
Hellén tekee töitä freelancerina, ja pitää erityisesti työn projektiluonteisuudesta.
– Tehdään yksi projekti ja tiedetään milloin se loppuu. Sen jälkeen maailma on taas auki, ja voi päättää mitä tehdä seuraavaksi.
Freelancerina Hellén saa itse määrittää milloin ja mitä töitä tekee, mikä tuo tasapainoa elämään. Koska projektien parissa työskennellään intensiivisesti, Hellén matkustelee niiden välissä aina ehtiessään. Esimerkiksi opettavaisen White Wall -tuotannon jälkeen hän lähti keräämään voimia puoleksi vuodeksi Aasiaan, jossa hän löysi kumppaninsa ja toisen kotinsa Indonesiasta.
Hellénin mukaan elokuvia ja sarjoja tuotetaan tällä hetkellä Suomessa todella paljon. Valinnanvaraa riittää, eikä uusien projektien löytäminen ole vaikeaa, mikä on osaltaan tukenut hänen menestystään.
– Osittain on mahdollisuuksia valita mitä tekee, mutta se on myös erittäin iso etuoikeus, että voi valita. Näin se ei varmastikaan tule aina olemaan, ja nyt saa olla kiitollinen siitä, että on töitä.
Hellénillä on tulevaisuuden varalle myös omia projekti-ideoitaan. Hän haaveilee joskus tuottavansa oman dokumenttielokuvan, jonka ideaa ja toteutusta hän vielä pyörittelee päässään. Hän on kuitenkin jo suunnitellut keräävänsä pienen ja tiiviin työryhmän, jonka kanssa lähtisi ulkomaille kuvaamaan.
Tällä hetkellä Hellén kertoo olevansa tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa ja meneillä olevaan tuotantoprojektiin, jonka yksityiskohdat pysyvät vielä salaisuutena.
Iines Toivonen